maanantai 2. huhtikuuta 2018

Hääkutsut graafikolta

Hääpäivä lähestyy kiihtyvällä vauhdilla, ja on aika saada kutsut maailmalle. Päädyimme tilaamaan kutsut graafiselta suunnittelijalta, joka käyttää kutsuessaan käsin tehtyä kalligrafiakirjoitusta. Kutsuista halusimme hyvin selkeälinjaiset ja tyylikkäät. Kortin etupuolelle tuli kutsuteksit, ja kääntöpuolelle hääinfo, jossa on meidän häänettisivujen osoite. Sivujen kautta voi ilmoittautua häihin, ja lisäksi keräämme sinne tietoa juhlapaikasta, osoitteet kartalla, ja ohjeita pysäköintiin. Tosi näppärää!

Kutsut tilasimme Willow visualsilta, koska pidän kovasti hänen tyylistään. Instagramin puolelta bongasin mieluisan kutsumallin, jonka pohjalta graafikko Petra suunnitteli meille kutsut meidän omilla teksteillämme. Halusin meidän nimet, sanan ”tahdon” ja infopuolen otsikon kalligrafialla, muuten Petra valitsi fontit ja lisäsi kivan kehyksen tekstien ympärille. Paperiksi valittiin luonnonvalkoinen, puuvillapaperi, jonka pehmeä tekstuuri tuo lämpöä yksinkertaisen graafisen ulkoasun vastapainoksi. Lisäksi tilasin etsystä sinettileimasimen meidän nimikirjaimilla, sekä shamppanjanväristä sinettivahaa. Sinetti toi kutsuihin sen viimeisen silauksen, ja vähän juhlavuutta. Pääsin myös itse askartelemaan edes jotain ;).

Sinetit tuovat kutsuihin viimeisen silauksen.

Kutsut saapuivat postissa pääsiäisviikon tiistaina, joten pääsiäisenä saimme jaettua ainakin kolmanneksen, kun kokoonnuimme sukulaisteni kanssa juhlimaan ukkini 90-vuotisjuhlia. Kuorten kanssa tulikin hieman tiukempaa, koska kun kutsut saapuivat, huomasin niiden olevan hirman ostamiani kuoria suuremmat. Note to self - tarkista jatkossa myös tarkat mitat A-luokituksen lisäksi... Niinpä päädyin keskiviikkona tilaamaan myös kuoret Willow visualsilta, sillä Petralla oli varastossa tarpeeksi oikeankokoisia kuoria (joiden löytäminen netistä osoittautui yllättävän haastavaksi), ja pikakirjeenä ne ehtivät seuraavaksi päiväksi juuri ennen pääsiäspyhiä. Se säästöyritys ei siis mennyt ihan nappiin, mutta onneksi keksin käyttää valmiiksi kirjoitettuja kuoria sitten ristiäisten kiitoskorttien jakamiseen (miten niin ”vähän” myöhässä, eikö 2 vuoden sisällä juhlasta ole ihan tarpeeksi ajoissa?), joten nekään eivät mene hukkaan.

Kutsun etupuoli.

 
Kutsun takana on hääinfo. 

 Kuoret kirjoitin itse käsin, viivotinta apuna käyttäen (pitäähän tekstien olla suorassa ja keskellä!). Tein ensin apuviivat ja kirjoitin nimet lyijykynällä, jonka jälkeen kirjoitin vielä päälle ohuella tussilla ja kumitin lyijykynän jäljet pois. Onneksi olin jo syksyllä alkanut harjoitella käsin kirjoittamista, joten sain mielestäni oikein nätit tekstit aikaiseksi, vaikka harjoittelu ei olekaan ollut ihan yhtä ahkeraa, kuin alunperin olin ajatellut.

 
Valmiit kuoret näyttävät tältä. 
Tällä viikolla kirjoitan vielä loput kuoret, ja laitamme ne postiin. Yksi asia taas hoidettu! Häihin onkin tänään jäljellä enää 124 päivää, eli 4 kk ja 2 päivää! Viikonloppuna menemme teettämään miehelle puvun, mutta siitä kerron sitten lisää myöhemmin! 

lauantai 10. helmikuuta 2018

Häämatka varattu!!

Heippa hei taas! Kuten viimeaikaisesta postaustahdistakin ehkä huomaa, häiden järjestelyissä on ollut pieni suvantovaihe, kun tärkeimmät asiat tuli hoidettua jo viime vuoden puolella, ja loput onkin sitten sellaisia, että niitä ei ihan vielä kannata tehdä. Tai ainakin suurimmaksi osaksi näin. Yksi isompi juttu tuli kuitenkin tällä viikolla hoidettua, nimittäin häämatkan varaaminen! Pitkän pohdiskelun jälkeen päätimme lähteä Singaporeen.

Kuva Lee Aik Soon, Unsplash.

Matkakohteen valinnassa yksi tärkeimmistä kriteereistä oli se, että sinne on turvallista lähteä lapsen kanssa. Meidän neiti kun on siinä kohtaa 2-vuotias, ja siksi liian pieni jäämään hoitoon viikonloppua pidemmäksi ajaksi. Haaveena oli lähteä häämatkalle jonnekin kauemmas, eksoottiseen kohteeseen, mutta en halua ottaa riskiä, että pieni sairastuisi dengue-kuumeeseen, joten kohteita täytyi hieman rajata. Mietimme pitkään Kreikkaa (Zakhyntoksesta olen kuullut paljon hyvää) helppona lapsiperhekohteena, kunnes päädyimme kuitenkin siihen, että haluamme jonnekin kauemmas. Kreikkaan on matalampi kynnys lähteä milloin vain.

Singapore on ollut haavelistallani jo suunnilleen vuodesta 2009, jolloin meinasimme A:n kanssa lähteä sinne - kunnes selvisi, että hotelliin kirjautumiseen vaadittiin vähintään 21 vuoden ikä, ja olimme molemmat liian nuoria. Silloin päätimme lähteä Singaporeen häämatkalle, ja niin sitten aiommkin lähes vuosikymmen myöhemmin tehdä. Lentomatka on pitkä (hieman alle 12 tuntia), ja maa on kallis, mutta muuten se vastaa toiveitamme oikein hyvin. Kohde on sopivan eksoottinen, lämmin, siisti ja turvallinen. Sieltä löytyy paljon tekemistä, ja lapsikin viihtyy. Erityisesti eläintarha kolahtaa varmasti koko perheelle! Eläintarhan lisäksi löytyy myös meriakvaario, Universal Studios ja vesipuisto. Aktiviteetteja, shoppailua, ja sekä kaupunki- että rantaloma samassa paketissa. Täydellistä!

Finnairilta löysimme suorat lennot tarjoushinnalla, jotka käytännöllisesti lennetään yön yli. Toivomme muiden matkustajien tavoin, että taapero nukkuu suurimman osan matkasta! Lähtö on hieman ennen puolta yötä, ja perillä olemme iltapäivällä. Takaisin päin homma toimii muuten samoin, mutta perillä olemme aamulla hieman ennen puolta seitsemää. Huoneen varasimme Marina Bay Sands -hotellista (kuvassa alla), koska kerrankos sitä. Hotellimme katolla 200 metrin korkeudessa sijaitseva Infinity pool on vain hotellin asukkaiden käytössä, ja onhan sinne päästävä, vaikka korkeanpaikankammoisena jonkin verran hirvittääkin. Once in a lifetime ja mitä näitä nyt oli. Olemme hotellissa seitsemän yötä, jospa siinä ajassa ehtisi tottua ajatukseen.

 
Kuva Sven Scheuermeier, Unsplash.
Nyt on jotain odotettavaa myös häiden jälkeiselle ajalle, matkalle lähdemme nimittäin vasta lokakuun loppupuolella. Matkakuume alkaa kovasti nousta jo nyt! Kaikki Singapore-vinkit otan innolla vastaan, nyt vaan kommenttiboksi laulamaan!

torstai 14. joulukuuta 2017

Sormusostoksilla - sovituskuvia timanttisormuksista

Kerroin edellisessä postauksessa sovitelleeni lukuisia sormuksia ennen kuin löysin omani. Osasta näistä tajusin ottaa kuvat, ja tässä postauksessa esittelen nyt nämä sormukset. Kuvat ovat laatua kännykkä ja pikaräpsäisy, joten pahoittelen jo näin etukäteen (osa on ihan kamalia!!). Idea näistä kuitenkin välittynee, ja laitan lisäksi timanttien painot, hintatiedot (suositushinta/myyntihinta, aina kannattaa kysyä tarjousta!) ja linkin jos sellaisen ko. sormukselle löydän.

Aloitin sovitteluni Kuopion Timanttisilta, ja siellä sovittelin tätä liikkeen oman Romanssi-malliston sormusta (mallinumero 2670-13871, hinta 2630 €). Ihastuin tähän, ja melkein jo päätin hankkivani tämän sormuksen myöhemmin. Sormuksen ostaminen ei kuitenkaan vielä tuntunut ajankohtaiselta, joten jätin asian hautumaan. Tässä myös mietitytti timanttien istutus, pelkäsin niiden raapivan ja tarttuvan esim. neuleisiin, tuntuivat sen verran teräviltä. Netistä en juuri tätä kokoa ole löytänyt, mutta tässä on hieman pienempi versio (yht. 0,37 ct) samasta mallista hintaan 1770 €. Sovittamani sormuksen timanttien yhteispainoa en ihan varmasti muista, mutta se taisi olla 0,47 ct.

Romanssi 2670-13871

Seuraavaksi menimme Kultajouseen, jossa sovittelin Princess- ja Story of Love -sormuksia. Princess-sormus timantilla (mallinumero 45079) yht. 0,4 ct, hinta 1990 € löytyy täältä.

Princess 45079

Princess-sormus shamppajan värisellä morganiitilla (keskikivi) (mallinumero 40423) yht. 0,48 ct, hinta 2390 € löytyy täältä.

Princess 40423

Princess-sormus vaaleanpunaisella morganiitilla (keskikivi) (mallinumero 45070) yht. 0,12 ct, hinta 1290 € löytyy täältä. Tähän olisin kaivannut rivitimantit runkoon, ja toki ne olisi siihen voitu tilauksessa lisätä. Silloin tämä olisi ollut käytännössä sama kuin tuo ensimmäinen Princess-sormus, erona vain eri keskikivi.

Princess 45070

Ja Story of Love (mallinumero 50528) yht. 0,5 ct, hinta 1990 € löytyy täältä. Tässä sormuksen runko oli tosi kapea, ja kihlasormukseni vieressä mielestäni liiankin kapea. Harmi etten ottanut kuvaa sormessa.

Story of Love 50528

Sovittelin sormuksia lisäksi siskoni kanssa Hämeenlinnassa, ja siellä kävimme Kultakeskuksen ja Narsakan liikkeissä.

Kultakeskusella sovittelin Kohinoorin sormuksia. Ensimmäisen sovittamani sormuksen keskikivenä oli upea jäänsininen sinisafiiri. Todellinen Suomi100-sormus! Tämä oli vähän tällainen villi kortti, ja safiiri oli niin upean värinen, että oli aivan pakko sovittaa sormusta. Tätä sormusta ei enää Kohinoorin nettisivuilta löydy, mutta Kohinoor-app:sta (jossa voi sovitella sormuksia ottamalla kuvan kädestään ja mallaamalla sormuksen päälle) löysin tämän Kuura-nimisen sormuksen, yht. 0,38 ct ja sinisafiirin halkaisija on 5 mm. Hinta on 2495 €.

Kohinoor Kuura 033-268VS-38)

Kuvakaappaus Kohinoor-app:sta.

Kukan mallinen Kohinoor-timanttisormus yht. 0,75 ct, hinta 4233 €. Tämä taisi olla poistomyynnissä, sillä en löytänyt sitä enää netistä, ja sormus oli tuolloin 30 % alennuksessa.

Kohinoor 0,75 ct


Kulmikas Kohinoor-timanttisormus yht. 0,34 ct, hinta 1895 €. Tämä oli myös poistomyynnissä ja 30 % alennuksessa.

Kohinoor 0,34 ct

Kohinoor Stella (033-240V-29) 0,17 ct + 12 * 0,01 ct, hinta 1595 €. Tätä sormusta on myös rivitimanteilla, jolloin hinta pompsahtaa 3150 €:oon (yht. 0,53 ct). Sitä mallia ei valitettavasti liikkeessä ollut, joten en päässyt sitä sovittamaan. Tämä oli ehdottomasti top 5:ssä.

Kohinoor Stella 033-240V-29

Kohinoor (Leonora tai Helene) 2 * 0,08 ct + morganiitti, hinta 1479 €. Tästä pidin todella paljon, se oli luonnossa paljon kauniimpi kuin kuvassa. Sovittamassa sormuksessa oli keskikivenä vaaleanpunainen morganiitti (näkyy kuvassa tosi huonosti, luonnossa hieman paremmin), joten linkkien sormukset ovat jo tästä syystä hieman erilaiset ja eri hintaiset. Tätä jäin hyvin vakavasti pohtimaan. Kunnes menin Narsakalle.

Kohinoor morganiittisormus

Kultasepät Narsakalla sovitin varmaan puolet sormuksista, mutta kuvat otin vain näistä kolmesta . Tämä allaoleva sormus minulle lopulta tuli pienin muokkauksin, istutusten ympärille lisättiin krysanttireunus ja rungon profiilia hieman pyöristettiin (pohdin muuten myös sormuksen teetättämistä mukautetussa koossa, joka olisi ollut 0,27 ct + 22 * 0,015 ct timantit, ja tämäkin olisi onnistunut, sillä kaikki Narsakan sormukset tehdään käsin tilauksesta). Sormuksen malli on Ensemble 504-070, timanttien painot ovat 0,3 ct + 20 * 0,02 ct, suositushinta 3790 €. Itse sain tämän todella hyvällä tarjouksella, joten kannattaa hyödyntää messutarjoukset ja tietysti alennusmyynnit! Jostain syystä tätä ei Narsakan (tai Festive-malliston) omilta sivuilta löydy, joten linkki on Malmin korupajan sivuille.

Festive Ensemble 504-070

Sovitin myös Festiven Fancy-malliston Carolina 504-070M -morganiittisormusta (hinta 2390 €), joka on käytännössä sama kuin tuo ylempi, mutta istutusten ympärillä on krysanttireunus ja keskikivenä vaaleanpunainen 0,3 ct morganiitti.

Festive Fancy Carolina 504-070M

Sormuksen kokoa pohtiessani sovitin myös pienempää Ensemble-malliston sormusta, 14-530-043, jossa keskikivenä on 0,21 ct assher-hiontainen timantti, jota ympäröi 22 kpl 0,01 ct timanttia, hinta 2490 €. Tämän keskikiven hionta ei itseäni miellyttänyt yhtä paljon, vaikka joskus haaveilinkin kulmikkaasta timantista (esim. princess-hiontainen).


Valitettavasti otin kuvia lähinnä näistä halo-mallisista sormuksista, vaikka sovitin toki monenlaisia muitakin. Kaikki kuvien sormukset ovat myöskin valkokultaisia, koska kihlasormuksenikin on valkokultainen. Toivottavsti näistä kuvista on kuitenkin jotain apua jollekin, joka tämän tyyppistä sormusta pohtii, muttei vielä ole käynyt sovittelemassa. Jospa tämän perusteella osaisi sitten suunnata kiinnostavan sormuksen perässä suoraan oikeaan paikkaan!

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Maailman kaunein vihkisormus



Aloitin sormusjahtini samalla, kun kihlautumisen jälkeen kävimme suurennuttamassa vanhat kihlasormuksemme (pitkä tarina). Yksinkertaisen puolipyöreän kihlasormuksen rinnalle kaipasin näyttävää sormusta, ja koska sormus on miehen ja valokuvien (meidän tapauksessamme myös videokoosteen) lisäksi ainut konkreettinen asia, mikä hääpäivästä jää, halusin panostaa siihen erityisesti.  

Toisin kuin hääpukuja, sovittelin lukuisia erityylisiä sormuksia monessa eri liikkeessä ja pohdin valintaani kuukausia. Vaikka hääpuku on minulle tärkeä asia, sormus on ilmiselvästi vielä tärkeämpi. 

Jo ensimmäisessä liikkeessä huomasin pitäväni erityisesti halo-mallisista sormuksista, joissa suurempaa keskikiveä kiertää rivi pienempiä timantteja. Halusin myös rivitimantit sormuksen runkoon, koska näin molemmat sormukset erottuvat paremmin, ja yhdistelmässä on kivasti "rytmiä". Voisin joku päivä kerätä sovituskuviani erilliseen postaukseen, jos joku saisi niistä vaikka itselleen vinkkiä mieleisestä sormuksesta!

Oman sormukseni löysin lopulta samasta paikasta kuin pikkusiskoni pari vuotta aiemmin, hämeenlinnalaisesta  Kultasepät Narsakka -nimisestä 1940-luvulta asti toimineesta perheyrityksestä, jota luotsaa jo kolmas sukupolvi. Kävin sovittelemassa sormuksia siskoni luona kyläillessäni, mutta silloin jäin vielä miettimään. Pari päivää eri vaihtoehtoja pohdittuani tiesin päätyväni Narsakan Festive-sormukseen. 

Lokakuisille Love Me Do -häämessuille marssinkin sitten sormuksenostoaikeissa, sillä tiesin Festive-sormusten tulevan messuille esittelyyn, ja toivoin saavani hyvän messualennuksen. Näin kävikin, ja aikani sormusta soviteltuani laitoin sormuksen tilaukseen pienillä muokkauksilla. Halusin timanttien istutusten ympärille koristeellisen krysanttireunuksen, ja lisäksi flakkamallisen rungon profiilia hieman pyöristettiin, jotta se sopisi paremmin puolipyöreän kihlasormukseni rinnalle. Alkuperäinen malli on Festive Ensemble 504-070, ja tässä sormuksessa on lisäksi haluamani krysanttireunus, kivenä on vaaleanpunainen morganiitti. Pohdin myös morganiittia vaihtoehtona, mutta se vaatii jatkuvaa puhdistamista ettei sameudu ja on timanttia pehmeämpi, joten päädyin helppoon ja ajattomaan timanttiin. 

Tilauksen tein Malmin korupajan kautta, sillä he toimivat Narsakan Festive-malliston jälleenmyyjinä  (jälleenmyyjiä on ympäri maan), ja Narsakan kultasepät olivat messuilla edustamassa Malmin korupajaa. Toimitus otettiin kuukauden päähän, mutta myöhemmin siirsin toimituksen veronpalautusten saapumisen yhteyteen ;). Alunperin suunnittelin käyväni noutamassa sormuksen, mutta lopulta sormuksen oltua valmis päädyin kuitenkin pyytämään toimituksen postitse. Sovimme Malmin korupajan asiakaspalvejian kanssa tomituksesta perjantaina puolen päivän jälkeen, ja lauantaina klo 16 sormukseni oli jo noudettavissa. Todella nopeaa toimintaa, ja erinomaista asiakaspalvelua! (Tämä ei muuten ole mikään mainos, olen vain aidosti todella tyytyväinen molemmista yrityksistä saavaani palveluun ja tuotteeseen.)

  
   

Kaiverrusta pohdin pitkään, sillä en halunnut mitään imelää "Ikuisesti" tai "Aina yhdessä". Näin Harry Potter -sukupolveen kuuluvana "Always" olisi ollut yksi potentiaalinen vaihtoehto, mutta halusin kuitenkin jotain suomenkielistä ja henkilökohtaisempaa. A:n ehdotus, "Big Mac 4,95" ei myöskään mennyt läpi, voitteko kuvitella?! Kakkosvaihtoehdoksi ylsi lyhyen ytimekäs "Olen tässä" pienenä sisäpiirivitsinä, sillä töistä tullessaan A laittaa aina ko. viestin, jos pikku-A on ulkona nukkumassa, jotta voin huolehtia siitä etteivät koirat haukullaan herätä nukkuvaa tyttöstä. Ja olisihan se osuva noin yleisestikin.

Voittajaksi selviytyi kuitenkin "Tässä hetkessä on kaikki 4.8.2018". Avaan tätä teille hieman. Tulevaisuus on aina mysteeri, ja vaikka naimisiin mennessä sitoudumme toisiimme loppuelämäksemme, ei kukaan tiedä huomisesta. Toinen voi sairastua tai jopa kuolla. Ja kyllä, erokin on mahdollinen, vaikka en niin tietenkään haluaisi ajatella. Samalla halusin, että kaiverrus palauttaa mielen nimenomaan hääpäivään, ja siihen täydelliseen onnentunteeseen, joka silloin (ja nyt) vallitsee. Siihen tunteeseen, etten haluaisi mitään enempää, sillä minulla on jo kaikki mitä tarvitsen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, tässä hetkessä on kaikki.

Jos tämä ei olisi mahtunut, olisin valinnut vaihtoehto B.n.


Yksi huolenaiheeni, jonka eräs kultasepänliikkeen myyjä herätti, oli se naarmuttaako vihkisormus kihlasormusta kun kihlasormus jää vihkisormuksen alle. Pelkäsin myös että timanttien istutukset tarttuisivat kiinni villapaitoihin tai raapisivat. Omien sormusteni väliin jää lisäksi pieni rako, joten tätä ongelmaa ei pitäisi olla. Toisen liikkeen myyjä onneksi rauhoitteli, ja vakuutti laadukkaiden sormusten olevan niin huolella valmistettuja, että ne eivät naarmuta tai tartu kiinni. Vaikka vihkisormukseni näyttää allaolevan kuvan perusteella aika korkealta, se ei kuitenkaan tunnu siltä. Istutukset on tehty huolella, eikä sormus todella tartu mihinkään kiinni. Yllättävän huomaamattoman tuntuinen sormessa, uskokaa tai älkää! (Äidille terveisiä.)


En voisi olla sormukseeni tyytyväisempi, voisinpa jo pitää sitä sormessani joka päivä! Odotettava kuitenkin on, mutta onneksi hääpäivä lähestyy kovaa vauhtia. Tänään on jäljellä 237 päivää, eli 7 kuukautta ja 24 päivää. Siihen asti "my precious" saa asustaa kauniissa valkoisessa rasiassaan.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Hääpuvun noutosovitus

Sain toissa viikolla yllättävän puhelun Niinattaresta. Pukuni oli jo saapunut, ja kyselivät milloin pääsisin noutamaan sen. Hieman hämmentyneenä sovin ajan noutosovitukseen seuraavan viikon viikonlopulle, sillä puvun arvioitu saapumisaika oli alunperin ollut vasta helmikuussa. Toimitus oli kuitenkin ollut odotettua nopeampaa, ja niinpä saisin pukuni kotiin jo nyt!

Ajelimme perjantaina vanhemmilleni Kouvolaan yöksi, ja lauantai-aamuna laitoin meikin (voi kunpa osaisin meikata!) ja väkersin itselleni jonkin näköisen nutturakampauksen (voi kunpa osaisin tehdä kauniita kampauksia!). Otin mukaan myös huntuni sekä perintöhelmet, jotta saisin testata koko asukokonaisuuden kerralla. Pienen jännityksen saattelemana ajelin Helsinkiin. Mitä jos puku ei enää tuntuisikaan yhtä mieluisalta, kuin ensimmäisellä sovituksella?

 
Äidiltä lainattu hiuskoristekin meni vinoon. Korjasin myöhemmin suoraksi.

  


Saavuin Niinattareen, ja minut tunnistettiin jo ovella. Tuli ihanan tervetullut olo. Liikkeessä oli kova hulina päällä, ovella oli juuri edellinen porukka lähdössä, ja muita oli sovittelemassa. Vinkkinä siis sanottakoon, ett jos haluat sovitella omassa rauhassa, lauantai ei ehkä ole paras vaihtoehto. Itseäni iloinen hälinä ei kuitenkaan haitannut lainkaan.

Liikkeen omistaja, ihana Niina Kuhta ohjasi minut sovituskoppiin ja sujahdin pukuuni (tällä kertaa helposti, toisin kuin liian pieneen sovituskappaleeseen). Hän mallasi hunnun päähäni, ja kiipesin korokkeelle peilin eteen itseäni ihailemaan. Ujutimme puvun alle vielä vannehameen, joka toi helmaan kivasti lisää volyymia ja helpotti kävelemistä. Koristevyöni oli tilauksessa, eikä se ollut  vielä saapunut, joten sovittelimme pukua toisen vyön kanssa. Haen vyön myöhemmin, tai saan sen halutessani postitettuna.

Puku oli nyt kaksi kokoa isompi, kuin mitä alunperin sovitin. Tämä siksi, että lantioni on noin kaksi kokoa isompi kuin ylävartaloni, ja puku oli tietysti tilattava niin että se päällä pystyy myös istumaan. Sovituskoossa en mahtunut edes kumartumaan, vaikka yläosasta se olisikin ollut sopiva. Ompelijat kuitenkin muokkaavat pukua juuri mittojen mukaan, joten en ole siitä (kovin) huolissani. Aloitan tosin huomenna valmennuksen personal trainerin kanssa, ja hieman jännittää miten paljon kroppa ehtii suunnilleen puolessa vuodessa ennen kuin pukuun tehdään muokkaukset. Onneksi pukuni malli mahdollistaa suuretkin koon muutokset.

Pyörin puku päällä peilin edessä aikani, ja sitten poistuin pukuineni tyytyväisenä. Puvun jätin säilytykseen vanhempieni luo. Muuten en ehkä malttaisi pitää näppejäni siitä erossa.

Koska olen malttamaton, tässä vielä sneak peek puvustani. Enempää ette kuitenkaan näe ennen hääpäivää!

  
Yksityiskohtia puvusta.

256 päivää häihin!



sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Isänpäivänä

Viime vuonna isi sai itse tehdyn taulun. Jalanjäljet on tehty mustikalla.

Vuosi sitten meidän perheessä juhlittiin ensimmäistä isänpäivää. Teimme silloin hieman alle kolmikuisen vauvan kanssa isälle taulun, jossa oli tytön jalkapohjien kuvat painettuna paperille. Värinä käytin tässä mustikkaa. Homma osoittautui yllättävän haasteelliseksi (ja sotkuiseksi), mutta useamman yrityksen jälkeen saimme kuitenkin äitiä tyydyttävän lopputuloksen aikaiseksi.

Toisin meni tänä vuonna. Ajattelin, että piirtäisimme tytön kanssa isille kortin. Annoin valita mieleiset puuvärikynät (hän halusi tietenkin ne kaikki!), ja yritin näyttää, että piirrä tuohon paperille. Muutaman kerran neiti koputti kynän kärkeä paperiin, ja karkasi sen jälkeen paperi kourassa. Ei saatu korttia tehtyä, jospa ensi vuonna olisi jo hieman helpompaa.

Kaikesta huolimatta, hyvää isänpäivää rakas! <3 Hyvää isänpäivää myös omalle isälleni, isoisälleni, ja kaikille muillekin itsensä isäksi tunteville!

perjantai 10. marraskuuta 2017

Unelmahääni - jos budjetti olisi rajaton

Kuva..

Kuten aiemmin taisinkin jo mainita, olen suunnitellut häitäni enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo 9 vuotta. Näiden yhdeksän vuoden aikana juhlan tyyli on muuttunut jonkin verran, koska myös oma tyylini on kehittynyt vuosien varrella. Parempaan suuntaan, uskoisin. Tulevaa miestäni ei häiden suunnittelu juurikaan kiinnosta, ja se sopii minulle paremmin kuin hyvin! Saan rauhassa pyöritellä ideoita mielessäni, ja ennen päätöksen tekoa kysyn vielä hänen mielipiteensä. Aina ei kuulemma edes tarvitsisi, mutta haluan että hänkin tietää missä mennään ja millaiset juhlat meille on tulossa, ja saa halutessaan vaikuttaa valintoihin. Onhan ne kuitenkin meidän häämme, vaikka projektina niiden järjestäminen on ennen kaikkea minun.

Kuva.

Häidemme tyylistä voit lukea täällä, mutta millaiset häät suunnittelisin, jos budjetti olisi rajaton? Nyt häitämme juhlitaan pienessa kartanossa täällä koti-Suomessa, mutta unelmahääni vietettäisiin ulkomailla. Ehkä Kreikan Santorinilla, tai jossakin Italian rannikolla. Juhlien väriteema ja tyyli pysyisivät pääpiirteittäin samanlaisina, mutta panostaisin vielä enemmän yksityiskohtiin. Yksityiskohdat ovat mielestäni tosi tärkeitä, koska ne tekevät kokonaisuudesta viimeistellyn ja harkitun oloisen. Enkä tietenkään tarkoita valtavaa määrää krääsää, vaan nimenomaan harkittuja yksityiskohtia niin, että jokaista asiaa on mietitty huolellisesti. Esimerkiksi juomatölkkejä ei häissämme nähtäisi, vaan kaikki juotaisiin kauniisti laseista. Yksityiskohtiin pyrin toki keskittymään nytkin, mutta hieman maltillisemmin.Vähemmän on enemmän.

Kuva.

Unelmahäissäni juhlinta kestäisi koko viikonlopun. Häitä edeltävänä iltana istuisimme iltaa lähimpien perheenjästentemme ja morsiusseurueidemme kanssa hienossa ravintolassa ja söisimme usean ruokalajin illallisen. Vihkiminen tapahtuisi auringonlaskun aikaan ulkona jollakin kauniilla kukkulalla, kukkasin koristellun kaaren alla, meri taustalla. Vieraita olisi paljon, ainakin se 140, jotka alunperin olisimme vieraslistallemme halunneet. Vihkimisen jälkeen juhlisimme suuressa valkoisessa teltassa kattokruunujen alla, pöydillä olisi runsaasti kukkia ja kynttilöitä. Illallinen tarjoiltaisiin pöytiin jälkiruokia lukuunottamatta, jotka jokainen saisi valita runsaasta jälkiruokabuffetista. Tanssisimme pikkutunneille asti, jonka jälkeen vetäytyisimme ylelliseen hotelliin. Aamulla nauttisimme vielä kaikkien vieraidemme kanssa ihanan brunssin, ja jatkaisimme sen jälkeen häämatkalle maailman ympäri.

Tiivistetysti, unelmahääni olisivat saman tyyliset, mutta suuremmassa mittakaavassa, ulkomailla ja ulkona. Täällä Suomessa en kuitenkaan uskalla ottaa riskiä säiden kanssa, ja siksi vihkiminen tapahtuu kirkossa, ja juhlat sisällä kartanossa. Juhlapaikallamme voisi toki vihkiä ulkona, mutta huonon sään sattuessa sisätilat olisivat vihkimiseen omaan makuuni liian ahtaat. Haluan kävellä alttarille isäni saattelemana, eikä tämä sisällä onnistuisi. Päädyimmekin lopulta siihen, että koska haluan mieluummin vihkimisen kauniissa kirkossa, kuin juhlapaikalla sisällä, valitsimme suoraan kirkon. Näin vältämme sääkriisin mahdollisesti aiheuttaman pettymyksen. Lisäksi pidän kirkkojen akustiikasta, joka saa esitykset kuulostamaan upeilta. Kirkossa emme myöskään tarvitse äänentoistoa vihkimiseen tai esityksiin, vaikka meillä se toki löytyisi ihan perhepiiristä. Rakastan myös urkujen mahtipontisuutta, joten en yhtään harmittele ettemme valinneet vihkimistä ulkona. Vieraslistan karsiminen hieman harmittaa, mutta näistä pienistä myönnytyksistä huolimatta tuntuu, että meidän häistämme tulee silti juuri sellaiset kuin on tarkoitus.

Loppukevennyksenä:

Kuva.

Täältä pääset vielä kurkistamaan alati paisuvaan Pinterest-kansiooni, johon kerään häihimme sopivia ideoita.

Millaiset olisivat sinun unelmahääsi?

It's not fair. Everyone who got married
before Pinterest
should get
another shot at it.
For free.
Kuva.