perjantai 27. helmikuuta 2015

Kevätväsymystä



Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja se pätee myös tässä tilanteessa. Viime aikoina on tuntunut, että energiatasot on olleet matalalla. Yöunien laatu on ollut ihan surkea, minkä luulen johtuvan yhä lisääntyvästä valoisuudesta. Olen aina reagoinut enemmän tai vähemmän voimakkaasti vuodenaikojen vaihtumiseen, erityisesti syksyllä pimenemiseen ja keväällä valon määrän lisääntymiseen. Tämä ilmenee muuten selittämättömänä uupumuksena. Niinpä viime aikoina en ole jaksanut käyttää vähää energiaani postailuun, vaan olen tyytynyt vain seuraamaan muiden bloggaajien inspiroivia julkaisuja. 

Tämän kuvan myötä haluan toivottaa teille kaikille rentoa viikonloppua! Murun olemus kuvaa olotilaani varsin täydellisesti...

Terveisin
Väsy-Noora

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Keväisempi olohuone

Tänään keväinen aurinko helli jälleen ja tuntuu vihdoin, että kaamos alkaa olla väistynyt. Tasan viikko sitten minulle tuli tosi keväinen fiilis ja kylvin jo kaikenlaisia siemeniä itämään. Eilen puolestaan ostin kasan tulppaaneja ja tänään annoin olohuoneelle vähän keväisemmän ilmeen. 


Sohvapöydälle laitoin kimpun kauniita valkoisia, hieman vihertäviä tulppaaneja.





TV-hyllystöön laitoin suuren kimpun pinkkejä tulppaaneja, joiden terälehtien reuna on viehättävästi hieman muuta kukintoa vaaleampi. Annon Vekki -maljakossa on pari kirsikanoksaa.



Karsiessani vitriinin päällä majailevan kultaköynnöksen kuivaneita lehtiä siitä tipahti pieni oksa, jonka laitoin toiseen Vekki -maljakkoon tuomaan hyllystöön lisää vihreää.


Ylimmälle hyllylle nostin maljakon, jossa on viime viikolla ostamani nippu kirsikanoksia, joiden pienet nuput ovat alkaneet avautua sieviksi valkoisiksi kukiksi. Maljakon juurelle asettelin tekemäni puuhelmiketjun.


Testailin samalla myös hieman erilaisia kuvakulmia...


Vaikka muutokset ovat tosi pieniä, niillä sai kuitenkin selvästi keväisemmän tunnelman, vai mitä sanotte? Joko teillä on kevätfiilis, vai vieläkö haluatte ottaa ilon irti talvesta niin kauan kuin sitä riittää?

tiistai 17. helmikuuta 2015

Jenni Saksa Designin nettisivut ovat auenneet

Olen muutamaan otteeseen (mm. tällä) kertonut siskoni upeista huopa-asusteista ja nyt Jenni Saksa Designin nettisivut ovat vihdoin auenneet! Sivuilta löytyy tietoa Jennistä ja tuotteista, ja nettikauppakin on tulossa. Käykää siis ihmeessä tutustumassa sivuihin ja tuotteisiin!




Kuvat: Jenni Saksa

maanantai 16. helmikuuta 2015

Ystävänpäivänä

Kaikki ovat jo varmaan korviaan myöten täynnä ystävänpäiväjuttuja, mutta kyllästymisen uhallakin ajattelin silti kertoa omasta ystävänpäivästäni:

Aamulla leivoin juustosarvia A:n paistaessa meille banaanilettuja - juuri niitä karppaajienkin suosiossa olevia, joihin tulee vain banaania ja kananmunaa. Mekin ollaan ihan hurahdettu niihin, suosittelen ehdottomasti testaamaan! Juustosarvien paistuessa pyöräytin vielä mustikkarahkan (eli sekoitin mustikkasosetta ja rasvatonta maitorahkaa). Sitten sytytin pari kynttilää ja nautiskeltiin yhdessä ystävänpäiväbrunssi. Juustosarvet on muuten tehty Kinuskikissan reseptillä, mutta vehnäjauhon korvaan aina sämpyläjauhoilla, jolloin lopputulos on terveellisempi ja myös maukkaampi. Yksi lempiresepteistäni sekin!

Brunssiin jälkeen lähdin ensimmäistä kertaa tapaamaan paria muuta paikallista sisustusbloggaajaa. Tosi kiva tutustua muihin samanhenkisiin ihmisiin, ja mikäs sen parempi päivä uusien ystävien saamiseen, kuin ystävänpäivä! Kävimme yhdessä tutustumassa kuopiolaiseen putiikki SaRa:an, jossa on tarjolla kaikenlaista ihanaa sisustustuotteista vaatteisiin ja herkkuihin. Liike oli ystävänpäivään sopien koristeltu vaaleanpunaisilla ja valkoisilla ilmapalloilla ja tarjolla oli mehua, alkoholitonta mansikkasiideriä ja pipareita. Maistoimmepa porukalla myös yhden palan valkosuklaakakkua, joka oli tosi herkullista! Kiitokset blogikolleegoilleni mukavasta tapaamisesta (seuraavaa odotellessa!!) ja putiikki SaRan omistajalle herkullisista tarjoiluista ja hyvästä palvelusta!

Iltapäivällä A lähti roudaamaan illan keikkaa varten ja minä jäin kotiin elukoiden kanssa puljaamaan. Teimme yhdessä vähän kotitöitä, kuten pyykkien ja tiskien pesua ja illalla sitten rentouduttiin kynttilöitä poltellen teekupposen ja jäätelön kera sohvalla leffaa katsellen. Tai siis minä söin jätskiä, puudelit vieressä kuolaten. Paitsi että villakoirat ei kuolaa (yksi rodun parhaista ominaisuuksista!) ja oikeasti ne tällä kertaa taisivat vain torkkua sohvalla kainalossa. Ei ehkä ihanteellisin ystävänpäivänilta, mutta oikein mukava kuitenkin. Ja oikeastihan nämä karvakamut on mun parhaita ystäviä! ;)

Lopuksi vielä muutama kuva maistiaisiksi meidän brunssista, joka syötiin rennosti sohvapöydän ääressä.







Tunnistatte ehkä puuhelmet? Suuret ovat tuliaisia Tukholmasta ja pienimmät tilasin Paaposta. Jouluna seinällä olleen paperitähtiköynnöksen naru pääsi nyt sitomaan helmet toisiinsa. Korvaan sen ehkä myöhemmin nahkanauhalla. 

lauantai 14. helmikuuta 2015

Taidetta seinällä - Jenniemilia Design

En malttanut eilen olla vilauttamatta hieman esimakua meidän viimeisimmästä sisustusprojektistamme. Lupasin tänään kertoa asiasta lisää kuvien kera ja tässäpä tämä nyt tulee!

Voitin loppuvuodesta kaksi blogiarvontaa, joista ensimmäisen palkintona oli aiemmin täällä esitellyt Beach House -lakanat. Toinen arvonta oli ihanan Kouvolasta kotoisin olevan Henriikan Aamukahvilla -blogissa (suosittelen muuten lämpimästi lukemaan, aivan ihastuttava ja persoonallinen blogi!) ja palkintona oli myöskin kouvolalaislähtöisen Jenniemilia Designin taulu (arvontapostaus ja lisää tietoa Jenniemilia Designista täällä). Minä onnekas menin ja voitin! Ja kylläpä sattuikin tosi hauskasti, sillä Kouvolastahan minäkin olen lähtöjäni. En voi vieläkään uskoa satumaisen hyvää tuuriani, olen nimittäin haaveillut oikeasta taiteesta omaan kotiini, mutta budjetissa ei vain ole ollut sellaiselle tilaa. Nyt minulla joka tapauksessa sellainen on. Ihka oikea taideteos!


Alkuun vähän jännitin erityisesti teoksen värimaailmaa ja sitä miten taulu meidän kotiimme sopisi, sillä tiesin teoksen olevan varsin värikäs. Mutta epäilykseni osoittuivat täysin turhiksi. Kun näin teoksen, rakastuin siihen heti! Se on moderni ja sopivan abstrakti, mutta siinä on kuitenkin selkeä aihe, teema. Värit ovat juuri sellaisia, joita meidän sisustuksessa ei oikeastaan ole lainkaan - ja se on tässä tapauksessa vain hyvä asia! Tällaisen taulun ei kuulukaan sulautua osaksi taustaansa, vaan sen pitää antaa olla pääroolissa. Ja sen tämä teos kyllä anteeksi pyytelemättä tekee, riitelemättä kuitenkaan muun sisustuksen kanssa. 




Teos on "trashion" -taidetta ja se koostuu kolmesta osasta. Paikaksi sille valikoitui olohuoneen tyhjä seinä, joka on odottanut "sitä jotain". Nyt se "jokin" on ehdottomasti löytynyt. Teoksen aiheena on sopivasti maailmankartta, sillä tykkään hirveästi matkustamisesta. Haluaisin käydä ihan kaikkialla maapallolla! Lisäksi teoksessa risteilee viivoja mantereelta toiselle, tuoden mieleen lentoreitit ja muun mantereiden välisen liikenteen, joka ei koskaan pysähdy. Pidän siitä, että teoksessa on paljon yksityiskohtia, mutta se ei ole lainkaan koristeellinen. Joka katselukerralla löytää jotain uutta. Voi kun tykkään tuosta niin kovasti! Suurkiitos siis Henriikka ja Jenniemilia Design tästä upeasta lahjasta!

Mitäs te lukijat pidätte teoksesta? Eikö sovikin hyvin paikalleen?

Ihanaa ystävänpäivää teille kaikille, muistakaahan halia rakkaitanne! <3

Ystävänpäiväterkuin
Noora

Näinhän siinä tietenkin käy, kun istahtaa sohvalle kuvaamaan... 

"Minuako kuvaat? Kiva! Anna mä poseeraan."

perjantai 13. helmikuuta 2015

Sneak peek


Tässä kurkistuskuva tämän päivän sisustusprojektista. Huomenna kerron lisää kunnon kuvien kera. Arvaatteko mistä on kyse ja kenties mitä huonetta meidän kodissa projekti koski?

Huomiseen!
Noora

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Kalenteri

Opiskeluaikoina yliopistolta saatu kalenteri oli elintärkeä ja se kulki mukana joka paikkaan. Lisäksi merkitsen kännykkään kaikki tärkeät tapahtumat, syntymäpäivät, muistutukset, ym. Nyt, opiskelujen päätyttyä, kännykän ja tabletin kalenterit riittävät tarpeisiini ja ovat syrjäyttäneet paperikalenterit. Ainakin tällä hetkellä. 

Meillä ei A:n kanssa ole koskaan ollut yhteistä kalenteria, josta voisi tarkistaa toisen menot, joten kun Valkoinen Harmaja -blogin Suvi oli tehnyt lukijoilleen yksinkertaisen simppelin kalenterin (löytyy täältä), päätin tulostaa sen meille. Deko133 -blogista sain vinkin Granitin magneettiklipseistä (täällä), ja niitä tarttuikin Tukholmasta mukaan pari kappaletta. Viikonloppuna sain vihdoin vanhemmillani tulostettua (oma tulostin on omistajaansa oikukkaampi ja toimii lähinnä skannaamiseen, tulostaminen onkin jo aika mahdoton tehtävä) kalenterin ja kotona kiinnitin sen magneettiklipseillä jääkaapinoveen. Vielä ei ole merkintöjä kalenteriin tehty, mutta eiköhän niitä pian ala putkahdella, kunhan totumme ajatukseen ja opimme todella käyttämään kalenteria toistemme informointiin omista menoistamme. Pitää vielä kaivella joku siisti musta kynä merkintöjen tekemistä varten, niin tuo levollinen mustavalkoinen tyyli säilyy edes jotenkin. Tai ketä mä huijaan, levollisuus kyllä karisee varmasti ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Pitänee ottaa joskus "jälkeen" -kuvat merkintöjen kanssa todisteeksi.




Onko teillä käytössä tällainen "perhekalenteri" vai minkälaisia kalentereita käytätte? 

Terkuin
Noora

PS. Tei eilen blogille uuden bannerin. Mitäs tykkäätte?

tiistai 10. helmikuuta 2015

Ystävänpäivä etuajassa

A:lla bändeineen on ystävänpäivänä keikka, joten emme ehdi juhlia ystävänpäivän iltaa yhdessä. Eilen sainkin mukavan yllätyksen, kun kaupasta tullessaan A toi minulle kimpun ihania pinkkejä ruusuja. Olipa ihana yllätys, kiitos rakas! Ehkä meillä vietetään ystävänpäivää yhden päivän sijasta koko viikon ajan panostamalla toistemme huomioimiseen erityisen paljon. Siinäpä hyvä idea. Ajatella, että tämä on jo meidän 9. ystävänpäivämme yhdessä! Niin se aika rientää hyvässä seurassa.


Minkälaisia ystävänpäiväsuunnitelmia teillä on? 

torstai 5. helmikuuta 2015

Minä ja Michael

Ei, en löytänyt Tukholmasta itselleni uutta rakasta, tai ainakaan sillä tavalla, kuin mitä otsikon perusteella voisi luulla. Olen käsilaukkujen suurkuluttaja, paino sillä kuluttaja-osalla, nimittäin käsivarrellani roikkuu lähes aina käsilaukku, jonka sisältä löytyy noin puolet omaisuudestani. Käsissäni on viimeisen muutaman vuoden aikana riutunut jokunen suosikkilaukku, joita kaikkia yhdistää kaksi seikkaa. Ne ovat synteettistä materiaalia - ja kestävät tosi huonosti käyttöä! Viimeisin suosikkini oli Armani Jeansin ihana kamelin värinen box-mallinen laukku, josta varsin pian oston jälkeen petti ensin olkahihnan toisen puolen lukitus ja pian tämän jälkeen käsikahvojen pinnoite alkoi kuoriutua irti. Nyt pinnoite on lähes kokonaan tiessään ja jäljellä on vaaleat muoviset kahvat ja pinnoitteen viimeiset riekaleet. Ja näky on aivan kamala! Tästä oppineena päätin, etten enää ikinä hanki päivittäiskäyttöön laukkua, joka on jotain muuta materiaalia kuin nahkaa. Kesällä Nizzassa lomailessani iskin silmäni Giorgio Armanin mustaan nahkaiseen laukkuun, mutta 600 €:n laukku on yksinkertaisesti täysin ulottumattomissani. Halusin myös riittävän ison laukun, jonka saa lisäksi olalle. Niinpä ihastuin Michael Korsin Large Hamilton Tote- ja Jet Setter-laukkuihin. Väriksi ajattelin klassisia mustaa tai konjakkia.

Yritin joulualennusmyynneistä löytää haluamani laukun tarjoushintaisena, melkein ostinkin Jet Setterin fuksian värisenä, mutta ne ehtivät loppua ennen kuin ehdin ostopäätöstä tehdä. Lähdinkin nyt Tukholmaan tapani mukaan optimistisena, josko sieltä vaikka laukku alennushintaisena löytyisi. Ja oi sitä onnea, kun sujahdimme erääseen liikkeeseen ja siellä, vitriinin ylähyllyllä, alennuslappujen takana hän odotti minua. Musta Large Hamilton Tote kultaisin yksityiskohdin. Katseemme kohtasivat ja tiesin, että se oikea oli löytynyt. 

Laukku on paksua jäykähköä nahkaa ja se on sopivan tilava. Sisällä on avainlenkki, neljä avointa sisätaskua sekä vetoketjutasku. Sinne sujahtavat vaivatta IPad, järkkäri, lompakko, puhelin, silmälasit, aurinkolasit, ja käsirasva sekä Bebanthen -voide huulille. Ja tilaa jää vielä vaikka kuinka paljon! Laukussa on sekä käsikahvat, että olkahihna ja laukku sulkeutuu napakalla magneetilla. Vetoketju olisi ollut sulkemismekanismina ihanteellisempi, mutta laukku on kaikilta muilta osilta juuri sitä mitä hain, joten tässä olin valmis tinkimään.

Nyt toivonkin minulle ja Michaelille monta onnellista vuotta yhdessä, ikääntyköön Michael kauniisti ja arvokkaasti!


Kuva huoneistostamme Tukholmasta laukun ostopäivänä. Legginsit ja neule Indiska, tossut Mark&Spencer, paita Marimekko, kaulakoru Jenni Saksa design.

Mites muuten, kiinnostaako teitä nähdä välillä myös asukuvia? Voisin silloin tällöin postata myös vaateaiheisia juttuja, mikäli se teitä kiinnostaa.

T. Noora ja Michael

Tukholman tuliaiset



Tukholma on ihana kaupunki pullollaan toinen toistaan ihanampia liikkeitä täynnä muotia ja designia. Aion tehdä erillisen postauksen niistä liikkeistä, joissa matkallamme vierailimme, mutta ennen sitä en malta olla esittelemättä ostokseni.

Aloitetaanpa vaikkapa marmorisesta kuusikulmaisesta lasinalusesta, jonka ostin Affärenista. Se sopii hyvin lasinalusena toimimisen lisäksi vaikkapa korujen alle pieneksi tarjottimeksi. Kuten kuvasta ehkä huomaatte, olen jo onnistunut saamaan siihen haalean värjäymän pelkällä vihreällä teellä... Ajattelin kokeilla hinkata sitä tuoreella sitruunalla. Mitä luulette, toimiiko? Miten muuten itse poistatti värjäymär marmorista? Minulle se on materiaalina täysin uusi tuttavuus, enkä osannut edes ajatella, että siihen heti tarttuu kaiki vähänkin värjäävä.


Toinen eniten käytössä oleva hankinta on monesta blogistaan tuttu Hobstar -lasi. Ihastuin niihin vasta nyt ihan livenä sellaisia nähtyäni ja viehätyin niiden monikäyttöisyydestä. Ne ovat paksua lasia ja kestävät siten myös kuumat juomat ja niitä voi käyttää juomalasilla lisäksi maljakoina, tuikkukuppeina säilytyskippoina, ym., joten ihan tavallisesta vesilasista ei siis ole kyse. Hauska idea, sanon minä! Lasissa on kuvissa vihreää paratiisiteetä, nam! Löysin lasini Globenin vieressä sijaitsevasta Globen Shopping -kauppakeskuksesta.



Olen suuri teen rakastaja ja minulla löytyykin muutama suosikkitee, jotka tykkään hauduttaa itse irtoteestä. Pusseja onkin jokunen kaapissa peltipurkeissa, mutta samasta ihanasta tee-kahvi-suklaa-kaupasta, josta Hobstarinikin ostin, löysin tuon aivan ihastuttavan japanilaisen teepurkin. Se oli niin kaunis, että minun oli pakko ostaa se. Vaaleanpunaiset kukat tuovat mieleen lumoavan kauniit kirsikankukat ja magnoliat. Sinne aion säilöä suosikkiteeni.





Pahvinen koristeltu laatikko on hankittu Illums Bolighusista. Käyntini oli ensimmäinen kyseisessä liikkeessä ja mikä aarreaitta se onkaan! En millään raaskinut poistua tyhjin käsin, joten hankin laatikon, koska haluan säilöä pienet korurasiani siististi yhden pienen laatikon sisään. Valikoimaa oli paljon ja niistä valikoitui sitten mukaan vietäväksi tämä suloinen laatikko.



Puupallot löytyivät myös Affärenista. Aion ostaa lisää vielä pienempiä palloja ja nahkanauhaa ja tehdä niistä ketjun. Aluksi käytän sitä varmaan ihan sellaisenaan koristeena, mutta lopullisena tarkoituksena on tehdä oma versio Ferm Livingin kauniista String -kyntteliköstä.



Joissakin kuvissa taustalla lymyilee myös Tukholmasta löytynyt Michael Korsin Large Hamilton Tote. Mutta siitä on tulossa ihan oma postauksensa.

Mitä pidätte tuliaisistani? A:lle toin vastajauhettua tummaa kahvia, joka tuntui olevan mieluista. 

maanantai 2. helmikuuta 2015

Ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä

Reissu on nyt takana ja olipa todellakin aikamoinen reissu! Ongelmia ja yllätyksiä jos jonkinmoisia osui kohdalle semmoinen määrä, että pitänee laittaa lotto vetämään... Kaikesta huolimatta reissu oli tosi mukava ja nautin (lähes) joka hetkestä!

Sekä äitini että siskoni olivat hieman kipeänä lähtiessä. Lisäksi auton kanssa oli joitakin ongelmia. Jo mennessä piti pysähtyä huoltoasemalle hakemaan lisää tuulilasinpesunestettä, jotta näimme eteemme. Kentällä jätimme matkalaukkumme bag drop-tiskille - 2 minuuttia ennen aikarajan sulkeutumista. Kahvilasta haimme sitten aamupalaa, jota ehdimme hetken maistella, kun tuli viimeinen kuulutus lennollemme ja juoksimme eväät kainalossa lähtöportille. Bromman lentokentällä Tukholmassa laukkumme tulivat kerrankin ensimmäisinä koneesta, joten niitä ei onneksi tarvinnut odotella juuri lainkaan. Kerrankin näin. Tukholmaan pääsimme lentokenttäbussilla, päärautatieasemalta kävelimme majoituspaikkaamme. Löysimme helposti osoitteen johon majoituimme (meillä oli vuokrattuna viikonlopuksi pieni huoneisto vanhasta kaupungista), mutta koska olimme niin aikaisin perillä jouduimme jättämään laukut muutamaksi tunniksi läheiseen hostelliin säilöön. Hostellin löytämisessä oli hieman haasteita ja aikamme loskassa edestakaisin käveltyämme tajusimme kyseessä olevan laivan! Jätimme laukut jemmaan ja vietimme kivan päivän Södermalmilla shoppaillen ja sisustusliikkeitä kierrellen. Niistä lisää kuvien kera myöhemmin.

Seuraava vastoinkäyminen oli ehdottomasti tieto Kiiran pois jäämisestä taitoluistelun EM-kisojen vapaaohjelmakilpailusta sairastumisen vuoksi. Kiiran näkeminen olisi ollut yksi reissumme kohokohdista, sillä juuri EM-kisoja varten reissuun lähdimme ja olisimme kovasti halunneet päästä Kiiraa kannustamaan. Valitettavasti se jäi nyt välistä, sillä emme olleet seuraamassa lyhytohjelmaa hallilla vaan liput oli vasta vapaaohjelmaan. Toki näimme hienoja suorituksia ja sekä miesten että naisten finaalit olivat huikeita! Ja olimme kannustamassa Valtteria vapaaohjelmassa, joten eivätpä suomenliput turhaan mukaan tulleet.

Palatessamme Suomeen eilen illalla lento oli lähes tunnin myöhässä. Lentokentältä lähdimme ajamaan siskoni luokse Hämeenlinnaan yöksi, kunnes yhtäkkiä automme päätti hajota kehä III:lle Hämeenlinnan liittymään. Siinä me sitten kolme naista istuimme huurtuvassa autossa keskellä yötä auton hätävilkut päällä hinausautoa ja taksia odotellen. Varoituskolmio asianmukaisesti tienreunaan riittävän kauaksi asetettuna, luonnollisesti. Taksi vei meidät takaisin lentokentälle, josta saimme sijaisauton tilalle ja pääsimme vihdoin yöpuulle Hämeenlinnassa noin klo 3.30. Sijaisautoksi saamamme vuoden 2013 Volvo V40 oli viimeinen vapaa auto ja se on muuten tosi mukava peli! Minä olin meillä koko matkan ajan kuskina ja kylläpä olikin hauska päästä noin uuden auton rattiin!

Unohdinkohan vielä jotain? Kyllähän tuossakin oli jo actionia ihan riittämiin, ja tuli totisesti elämään ihan uudenlaista vipinää. Ja kylläpä ihan tavallinen arki maistuu taas niin hyvältä! Nyt sitten unirytmiä kääntämään, tämä iltavirkku kyllä selviää viimeyön kaltaisista valvomisista - aamuherääminen onkin sitten toinen juttu...

Terkuin
Noora

Taksia odotellessa.

Sijaisautoamme vastaava malli Paris Auto Show 2012. Kuva Googlen kuvahaku.