Sormusostoksilla - sovituskuvia timanttisormuksista

Kerroin edellisessä postauksessa sovitelleeni lukuisia sormuksia ennen kuin löysin omani. Osasta näistä tajusin ottaa kuvat, ja tässä postauksessa esittelen nyt nämä sormukset. Kuvat ovat laatua kännykkä ja pikaräpsäisy, joten pahoittelen jo näin etukäteen (osa on ihan kamalia!!). Idea näistä kuitenkin välittynee, ja laitan lisäksi timanttien painot, hintatiedot (suositushinta/myyntihinta, aina kannattaa kysyä tarjousta!) ja linkin jos sellaisen ko. sormukselle löydän.

Aloitin sovitteluni Kuopion Timanttisilta, ja siellä sovittelin tätä liikkeen oman Romanssi-malliston sormusta (mallinumero 2670-13871, hinta 2630 €). Ihastuin tähän, ja melkein jo päätin hankkivani tämän sormuksen myöhemmin. Sormuksen ostaminen ei kuitenkaan vielä tuntunut ajankohtaiselta, joten jätin asian hautumaan. Tässä myös mietitytti timanttien istutus, pelkäsin niiden raapivan ja tarttuvan esim. neuleisiin, tuntuivat sen verran teräviltä. Netistä en juuri tätä kokoa ole löytänyt, mutta tässä on hieman pienempi versio (yht. 0,37 ct) samasta mallista hintaan 1770 €. Sovittamani sormuksen timanttien yhteispainoa en ihan varmasti muista, mutta se taisi olla 0,47 ct.

Romanssi 2670-13871

Seuraavaksi menimme Kultajouseen, jossa sovittelin Princess- ja Story of Love -sormuksia. Princess-sormus timantilla (mallinumero 45079) yht. 0,4 ct, hinta 1990 € löytyy täältä.

Princess 45079

Princess-sormus shamppajan värisellä morganiitilla (keskikivi) (mallinumero 40423) yht. 0,48 ct, hinta 2390 € löytyy täältä.

Princess 40423

Princess-sormus vaaleanpunaisella morganiitilla (keskikivi) (mallinumero 45070) yht. 0,12 ct, hinta 1290 € löytyy täältä. Tähän olisin kaivannut rivitimantit runkoon, ja toki ne olisi siihen voitu tilauksessa lisätä. Silloin tämä olisi ollut käytännössä sama kuin tuo ensimmäinen Princess-sormus, erona vain eri keskikivi.

Princess 45070

Ja Story of Love (mallinumero 50528) yht. 0,5 ct, hinta 1990 € löytyy täältä. Tässä sormuksen runko oli tosi kapea, ja kihlasormukseni vieressä mielestäni liiankin kapea. Harmi etten ottanut kuvaa sormessa.

Story of Love 50528

Sovittelin sormuksia lisäksi siskoni kanssa Hämeenlinnassa, ja siellä kävimme Kultakeskuksen ja Narsakan liikkeissä.

Kultakeskusella sovittelin Kohinoorin sormuksia. Ensimmäisen sovittamani sormuksen keskikivenä oli upea jäänsininen sinisafiiri. Todellinen Suomi100-sormus! Tämä oli vähän tällainen villi kortti, ja safiiri oli niin upean värinen, että oli aivan pakko sovittaa sormusta. Tätä sormusta ei enää Kohinoorin nettisivuilta löydy, mutta Kohinoor-app:sta (jossa voi sovitella sormuksia ottamalla kuvan kädestään ja mallaamalla sormuksen päälle) löysin tämän Kuura-nimisen sormuksen, yht. 0,38 ct ja sinisafiirin halkaisija on 5 mm. Hinta on 2495 €.

Kohinoor Kuura 033-268VS-38)

Kuvakaappaus Kohinoor-app:sta.

Kukan mallinen Kohinoor-timanttisormus yht. 0,75 ct, hinta 4233 €. Tämä taisi olla poistomyynnissä, sillä en löytänyt sitä enää netistä, ja sormus oli tuolloin 30 % alennuksessa.

Kohinoor 0,75 ct

Kulmikas Kohinoor-timanttisormus yht. 0,34 ct, hinta 1895 €. Tämä oli myös poistomyynnissä ja 30 % alennuksessa.

Kohinoor 0,34 ct

Kohinoor Stella (033-240V-29) 0,17 ct + 12 * 0,01 ct, hinta 1595 €. Tätä sormusta on myös rivitimanteilla, jolloin hinta pompsahtaa 3150 €:oon (yht. 0,53 ct). Sitä mallia ei valitettavasti liikkeessä ollut, joten en päässyt sitä sovittamaan. Tämä oli ehdottomasti top 5:ssä.

Kohinoor Stella 033-240V-29

Kohinoor (Leonora tai Helene) 2 * 0,08 ct + morganiitti, hinta 1479 €. Tästä pidin todella paljon, se oli luonnossa paljon kauniimpi kuin kuvassa. Sovittamassa sormuksessa oli keskikivenä vaaleanpunainen morganiitti (näkyy kuvassa tosi huonosti, luonnossa hieman paremmin), joten linkkien sormukset ovat jo tästä syystä hieman erilaiset ja eri hintaiset. Tätä jäin hyvin vakavasti pohtimaan. Kunnes menin Narsakalle.

Kohinoor morganiittisormus

Kultasepät Narsakalla sovitin varmaan puolet sormuksista, mutta kuvat otin vain näistä kolmesta . Tämä allaoleva sormus minulle lopulta tuli pienin muokkauksin, istutusten ympärille lisättiin krysanttireunus ja rungon profiilia hieman pyöristettiin (pohdin muuten myös sormuksen teetättämistä mukautetussa koossa, joka olisi ollut 0,27 ct + 22 * 0,015 ct timantit, ja tämäkin olisi onnistunut, sillä kaikki Narsakan sormukset tehdään käsin tilauksesta). Sormuksen malli on Ensemble 504-070, timanttien painot ovat 0,3 ct + 20 * 0,02 ct, suositushinta 3790 €. Itse sain tämän todella hyvällä tarjouksella, joten kannattaa hyödyntää messutarjoukset ja tietysti alennusmyynnit! Jostain syystä tätä ei Narsakan (tai Festive-malliston) omilta sivuilta löydy, joten linkki on Malmin korupajan sivuille.

Festive Ensemble 504-070

Sovitin myös Festiven Fancy-malliston Carolina 504-070M -morganiittisormusta (hinta 2390 €), joka on käytännössä sama kuin tuo ylempi, mutta istutusten ympärillä on krysanttireunus ja keskikivenä vaaleanpunainen 0,3 ct morganiitti.

Festive Fancy Carolina 504-070M

Sormuksen kokoa pohtiessani sovitin myös pienempää Ensemble-malliston sormusta, 14-530-043, jossa keskikivenä on 0,21 ct assher-hiontainen timantti, jota ympäröi 22 kpl 0,01 ct timanttia, hinta 2490 €. Tämän keskikiven hionta ei itseäni miellyttänyt yhtä paljon, vaikka joskus haaveilinkin kulmikkaasta timantista (esim. princess-hiontainen).

Valitettavasti otin kuvia lähinnä näistä halo-mallisista sormuksista, vaikka sovitin toki monenlaisia muitakin. Kaikki kuvien sormukset ovat myöskin valkokultaisia, koska kihlasormuksenikin on valkokultainen. Toivottavsti näistä kuvista on kuitenkin jotain apua jollekin, joka tämän tyyppistä sormusta pohtii, muttei vielä ole käynyt sovittelemassa. Jospa tämän perusteella osaisi sitten suunnata kiinnostavan sormuksen perässä suoraan oikeaan paikkaan!

Maailman kaunein vihkisormus

Aloitin sormusjahtini samalla, kun kihlautumisen jälkeen kävimme suurennuttamassa vanhat kihlasormuksemme (pitkä tarina). Yksinkertaisen puolipyöreän kihlasormuksen rinnalle kaipasin näyttävää sormusta, ja koska sormus on miehen ja valokuvien (meidän tapauksessamme myös videokoosteen) lisäksi ainut konkreettinen asia, mikä hääpäivästä jää, halusin panostaa siihen erityisesti.  

Toisin kuin hääpukuja, sovittelin lukuisia erityylisiä sormuksia monessa eri liikkeessä ja pohdin valintaani kuukausia. Vaikka hääpuku on minulle tärkeä asia, sormus on ilmiselvästi vielä tärkeämpi. 

Jo ensimmäisessä liikkeessä huomasin pitäväni erityisesti halo-mallisista sormuksista, joissa suurempaa keskikiveä kiertää rivi pienempiä timantteja. Halusin myös rivitimantit sormuksen runkoon, koska näin molemmat sormukset erottuvat paremmin, ja yhdistelmässä on kivasti "rytmiä". Voisin joku päivä kerätä sovituskuviani erilliseen postaukseen, jos joku saisi niistä vaikka itselleen vinkkiä mieleisestä sormuksesta!

Oman sormukseni löysin lopulta samasta paikasta kuin pikkusiskoni pari vuotta aiemmin, hämeenlinnalaisesta  Kultasepät Narsakka -nimisestä 1940-luvulta asti toimineesta perheyrityksestä, jota luotsaa jo kolmas sukupolvi. Kävin sovittelemassa sormuksia siskoni luona kyläillessäni, mutta silloin jäin vielä miettimään. Pari päivää eri vaihtoehtoja pohdittuani tiesin päätyväni Narsakan Festive-sormukseen. 

Lokakuisille Love Me Do -häämessuille marssinkin sitten sormuksenostoaikeissa, sillä tiesin Festive-sormusten tulevan messuille esittelyyn, ja toivoin saavani hyvän messualennuksen. Näin kävikin, ja aikani sormusta soviteltuani laitoin sormuksen tilaukseen pienillä muokkauksilla. Halusin timanttien istutusten ympärille koristeellisen krysanttireunuksen, ja lisäksi flakkamallisen rungon profiilia hieman pyöristettiin, jotta se sopisi paremmin puolipyöreän kihlasormukseni rinnalle. Alkuperäinen malli on Festive Ensemble 504-070, ja tässä sormuksessa on lisäksi haluamani krysanttireunus, kivenä on vaaleanpunainen morganiitti. Pohdin myös morganiittia vaihtoehtona, mutta se vaatii jatkuvaa puhdistamista ettei sameudu ja on timanttia pehmeämpi, joten päädyin helppoon ja ajattomaan timanttiin. 

Tilauksen tein Malmin korupajan kautta, sillä he toimivat Narsakan Festive-malliston jälleenmyyjinä  (jälleenmyyjiä on ympäri maan), ja Narsakan kultasepät olivat messuilla edustamassa Malmin korupajaa. Toimitus otettiin kuukauden päähän, mutta myöhemmin siirsin toimituksen veronpalautusten saapumisen yhteyteen ;). Alunperin suunnittelin käyväni noutamassa sormuksen, mutta lopulta sormuksen oltua valmis päädyin kuitenkin pyytämään toimituksen postitse. Sovimme Malmin korupajan asiakaspalvejian kanssa tomituksesta perjantaina puolen päivän jälkeen, ja lauantaina klo 16 sormukseni oli jo noudettavissa. Todella nopeaa toimintaa, ja erinomaista asiakaspalvelua! (Tämä ei muuten ole mikään mainos, olen vain aidosti todella tyytyväinen molemmista yrityksistä saavaani palveluun ja tuotteeseen.)

  

   

Kaiverrusta pohdin pitkään, sillä en halunnut mitään imelää "Ikuisesti" tai "Aina yhdessä". Näin Harry Potter -sukupolveen kuuluvana "Always" olisi ollut yksi potentiaalinen vaihtoehto, mutta halusin kuitenkin jotain suomenkielistä ja henkilökohtaisempaa. A:n ehdotus, "Big Mac 4,95" ei myöskään mennyt läpi, voitteko kuvitella?! Kakkosvaihtoehdoksi ylsi lyhyen ytimekäs "Olen tässä" pienenä sisäpiirivitsinä, sillä töistä tullessaan A laittaa aina ko. viestin, jos pikku-A on ulkona nukkumassa, jotta voin huolehtia siitä etteivät koirat haukullaan herätä nukkuvaa tyttöstä. Ja olisihan se osuva noin yleisestikin.

Voittajaksi selviytyi kuitenkin "Tässä hetkessä on kaikki 4.8.2018". Avaan tätä teille hieman. Tulevaisuus on aina mysteeri, ja vaikka naimisiin mennessä sitoudumme toisiimme loppuelämäksemme, ei kukaan tiedä huomisesta. Toinen voi sairastua tai jopa kuolla. Ja kyllä, erokin on mahdollinen, vaikka en niin tietenkään haluaisi ajatella. Samalla halusin, että kaiverrus palauttaa mielen nimenomaan hääpäivään, ja siihen täydelliseen onnentunteeseen, joka silloin (ja nyt) vallitsee. Siihen tunteeseen, etten haluaisi mitään enempää, sillä minulla on jo kaikki mitä tarvitsen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, tässä hetkessä on kaikki.

Jos tämä ei olisi mahtunut, olisin valinnut vaihtoehto B.n.

Yksi huolenaiheeni, jonka eräs kultasepänliikkeen myyjä herätti, oli se naarmuttaako vihkisormus kihlasormusta kun kihlasormus jää vihkisormuksen alle. Pelkäsin myös että timanttien istutukset tarttuisivat kiinni villapaitoihin tai raapisivat. Omien sormusteni väliin jää lisäksi pieni rako, joten tätä ongelmaa ei pitäisi olla. Toisen liikkeen myyjä onneksi rauhoitteli, ja vakuutti laadukkaiden sormusten olevan niin huolella valmistettuja, että ne eivät naarmuta tai tartu kiinni. Vaikka vihkisormukseni näyttää allaolevan kuvan perusteella aika korkealta, se ei kuitenkaan tunnu siltä. Istutukset on tehty huolella, eikä sormus todella tartu mihinkään kiinni. Yllättävän huomaamattoman tuntuinen sormessa, uskokaa tai älkää! (Äidille terveisiä.)

En voisi olla sormukseeni tyytyväisempi, voisinpa jo pitää sitä sormessani joka päivä! Odotettava kuitenkin on, mutta onneksi hääpäivä lähestyy kovaa vauhtia. Tänään on jäljellä 237 päivää, eli 7 kuukautta ja 24 päivää. Siihen asti "my precious" saa asustaa kauniissa valkoisessa rasiassaan.

Hääpuvun noutosovitus

Sain toissa viikolla yllättävän puhelun Niinattaresta. Pukuni oli jo saapunut, ja kyselivät milloin pääsisin noutamaan sen. Hieman hämmentyneenä sovin ajan noutosovitukseen seuraavan viikon viikonlopulle, sillä puvun arvioitu saapumisaika oli alunperin ollut vasta helmikuussa. Toimitus oli kuitenkin ollut odotettua nopeampaa, ja niinpä saisin pukuni kotiin jo nyt!

Ajelimme perjantaina vanhemmilleni Kouvolaan yöksi, ja lauantai-aamuna laitoin meikin (voi kunpa osaisin meikata!) ja väkersin itselleni jonkin näköisen nutturakampauksen (voi kunpa osaisin tehdä kauniita kampauksia!). Otin mukaan myös huntuni sekä perintöhelmet, jotta saisin testata koko asukokonaisuuden kerralla. Pienen jännityksen saattelemana ajelin Helsinkiin. Mitä jos puku ei enää tuntuisikaan yhtä mieluisalta, kuin ensimmäisellä sovituksella?

 

Äidiltä lainattu hiuskoristekin meni vinoon. Korjasin myöhemmin suoraksi.

  

Saavuin Niinattareen, ja minut tunnistettiin jo ovella. Tuli ihanan tervetullut olo. Liikkeessä oli kova hulina päällä, ovella oli juuri edellinen porukka lähdössä, ja muita oli sovittelemassa. Vinkkinä siis sanottakoon, ett jos haluat sovitella omassa rauhassa, lauantai ei ehkä ole paras vaihtoehto. Itseäni iloinen hälinä ei kuitenkaan haitannut lainkaan.

Liikkeen omistaja, ihana Niina Kuhta ohjasi minut sovituskoppiin ja sujahdin pukuuni (tällä kertaa helposti, toisin kuin liian pieneen sovituskappaleeseen). Hän mallasi hunnun päähäni, ja kiipesin korokkeelle peilin eteen itseäni ihailemaan. Ujutimme puvun alle vielä vannehameen, joka toi helmaan kivasti lisää volyymia ja helpotti kävelemistä. Koristevyöni oli tilauksessa, eikä se ollut  vielä saapunut, joten sovittelimme pukua toisen vyön kanssa. Haen vyön myöhemmin, tai saan sen halutessani postitettuna.

Puku oli nyt kaksi kokoa isompi, kuin mitä alunperin sovitin. Tämä siksi, että lantioni on noin kaksi kokoa isompi kuin ylävartaloni, ja puku oli tietysti tilattava niin että se päällä pystyy myös istumaan. Sovituskoossa en mahtunut edes kumartumaan, vaikka yläosasta se olisikin ollut sopiva. Ompelijat kuitenkin muokkaavat pukua juuri mittojen mukaan, joten en ole siitä (kovin) huolissani. Aloitan tosin huomenna valmennuksen personal trainerin kanssa, ja hieman jännittää miten paljon kroppa ehtii suunnilleen puolessa vuodessa ennen kuin pukuun tehdään muokkaukset. Onneksi pukuni malli mahdollistaa suuretkin koon muutokset.

Pyörin puku päällä peilin edessä aikani, ja sitten poistuin pukuineni tyytyväisenä. Puvun jätin säilytykseen vanhempieni luo. Muuten en ehkä malttaisi pitää näppejäni siitä erossa.

Koska olen malttamaton, tässä vielä sneak peek puvustani. Enempää ette kuitenkaan näe ennen hääpäivää!

  

Yksityiskohtia puvusta.

256 päivää häihin!

Isänpäivänä

Viime vuonna isi sai itse tehdyn taulun. Jalanjäljet on tehty mustikalla.

Vuosi sitten meidän perheessä juhlittiin ensimmäistä isänpäivää. Teimme silloin hieman alle kolmikuisen vauvan kanssa isälle taulun, jossa oli tytön jalkapohjien kuvat painettuna paperille. Värinä käytin tässä mustikkaa. Homma osoittautui yllättävän haasteelliseksi (ja sotkuiseksi), mutta useamman yrityksen jälkeen saimme kuitenkin äitiä tyydyttävän lopputuloksen aikaiseksi.

Toisin meni tänä vuonna. Ajattelin, että piirtäisimme tytön kanssa isille kortin. Annoin valita mieleiset puuvärikynät (hän halusi tietenkin ne kaikki!), ja yritin näyttää, että piirrä tuohon paperille. Muutaman kerran neiti koputti kynän kärkeä paperiin, ja karkasi sen jälkeen paperi kourassa. Ei saatu korttia tehtyä, jospa ensi vuonna olisi jo hieman helpompaa.

Kaikesta huolimatta, hyvää isänpäivää rakas! <3 Hyvää isänpäivää myös omalle isälleni, isoisälleni, ja kaikille muillekin itsensä isäksi tunteville!

Unelmahääni - jos budjetti olisi rajaton

Kuva.

.

Kuten aiemmin taisinkin jo mainita, olen suunnitellut häitäni enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo 9 vuotta. Näiden yhdeksän vuoden aikana juhlan tyyli on muuttunut jonkin verran, koska myös oma tyylini on kehittynyt vuosien varrella. Parempaan suuntaan, uskoisin. Tulevaa miestäni ei häiden suunnittelu juurikaan kiinnosta, ja se sopii minulle paremmin kuin hyvin! Saan rauhassa pyöritellä ideoita mielessäni, ja ennen päätöksen tekoa kysyn vielä hänen mielipiteensä. Aina ei kuulemma edes tarvitsisi, mutta haluan että hänkin tietää missä mennään ja millaiset juhlat meille on tulossa, ja saa halutessaan vaikuttaa valintoihin. Onhan ne kuitenkin meidän häämme, vaikka projektina niiden järjestäminen on ennen kaikkea minun.

Kuva.

Häidemme tyylistä voit lukea täällä, mutta millaiset häät suunnittelisin, jos budjetti olisi rajaton? Nyt häitämme juhlitaan pienessa kartanossa täällä koti-Suomessa, mutta unelmahääni vietettäisiin ulkomailla. Ehkä Kreikan Santorinilla, tai jossakin Italian rannikolla. Juhlien väriteema ja tyyli pysyisivät pääpiirteittäin samanlaisina, mutta panostaisin vielä enemmän yksityiskohtiin. Yksityiskohdat ovat mielestäni tosi tärkeitä, koska ne tekevät kokonaisuudesta viimeistellyn ja harkitun oloisen. Enkä tietenkään tarkoita valtavaa määrää krääsää, vaan nimenomaan harkittuja yksityiskohtia niin, että jokaista asiaa on mietitty huolellisesti. Esimerkiksi juomatölkkejä ei häissämme nähtäisi, vaan kaikki juotaisiin kauniisti laseista. Yksityiskohtiin pyrin toki keskittymään nytkin, mutta hieman maltillisemmin.Vähemmän on enemmän.

Kuva.

Unelmahäissäni juhlinta kestäisi koko viikonlopun. Häitä edeltävänä iltana istuisimme iltaa lähimpien perheenjästentemme ja morsiusseurueidemme kanssa hienossa ravintolassa ja söisimme usean ruokalajin illallisen. Vihkiminen tapahtuisi auringonlaskun aikaan ulkona jollakin kauniilla kukkulalla, kukkasin koristellun kaaren alla, meri taustalla. Vieraita olisi paljon, ainakin se 140, jotka alunperin olisimme vieraslistallemme halunneet. Vihkimisen jälkeen juhlisimme suuressa valkoisessa teltassa kattokruunujen alla, pöydillä olisi runsaasti kukkia ja kynttilöitä. Illallinen tarjoiltaisiin pöytiin jälkiruokia lukuunottamatta, jotka jokainen saisi valita runsaasta jälkiruokabuffetista. Tanssisimme pikkutunneille asti, jonka jälkeen vetäytyisimme ylelliseen hotelliin. Aamulla nauttisimme vielä kaikkien vieraidemme kanssa ihanan brunssin, ja jatkaisimme sen jälkeen häämatkalle maailman ympäri.

Tiivistetysti, unelmahääni olisivat saman tyyliset, mutta suuremmassa mittakaavassa, ulkomailla ja ulkona. Täällä Suomessa en kuitenkaan uskalla ottaa riskiä säiden kanssa, ja siksi vihkiminen tapahtuu kirkossa, ja juhlat sisällä kartanossa. Juhlapaikallamme voisi toki vihkiä ulkona, mutta huonon sään sattuessa sisätilat olisivat vihkimiseen omaan makuuni liian ahtaat. Haluan kävellä alttarille isäni saattelemana, eikä tämä sisällä onnistuisi. Päädyimmekin lopulta siihen, että koska haluan mieluummin vihkimisen kauniissa kirkossa, kuin juhlapaikalla sisällä, valitsimme suoraan kirkon. Näin vältämme sääkriisin mahdollisesti aiheuttaman pettymyksen. Lisäksi pidän kirkkojen akustiikasta, joka saa esitykset kuulostamaan upeilta. Kirkossa emme myöskään tarvitse äänentoistoa vihkimiseen tai esityksiin, vaikka meillä se toki löytyisi ihan perhepiiristä. Rakastan myös urkujen mahtipontisuutta, joten en yhtään harmittele ettemme valinneet vihkimistä ulkona. Vieraslistan karsiminen hieman harmittaa, mutta näistä pienistä myönnytyksistä huolimatta tuntuu, että meidän häistämme tulee silti juuri sellaiset kuin on tarkoitus.

Loppukevennyksenä:

Kuva.

Täältä pääset vielä kurkistamaan alati paisuvaan Pinterest-kansiooni, johon kerään häihimme sopivia ideoita.

Millaiset olisivat sinun unelmahääsi?

Kuva.

Häiden järjestämisen ABC - mistä kannattaa aloittaa

Vuoden 2018 kaunein kalenteri on Annika Välimäen käsialaa.

Menimme kihloihin vuosipäivänämme, ja sovimme samalla, että häät järjestetään vuoden päästä lauantaina. Koska halusimme järjestää juhlat tietylle viikonlopulle ja aikaa oli vain vuosi, tuli tärkeimpien järjestelyjen tekemiselle hieman kiire. Ajattelinkin avata tässä tarkemmin miten meidän juhlajärjestelyt on tähän mennessä hoidettu. Osa järjestelyistä hoidetaan toki vasta lähempänä häitä, joten postauksia aiheesta on tiedossa jatkossakin. Huomioitavaa on, että järjestelyjen aikatauluun vaikuttaa mm. se millaisiin asioihin omissa häissään haluaa panostaa, ja se mitä kaikkea haluaa tilata ulkopuoliselta palveluntarjoajilta. Jos tekee kaiken tai suurimman osan itse tai tuttavien voimin, järjestelyt sujuvat toki aivan eri tavalla. Häät voi järjestää parissa viikossa tai sitten siihen voi käyttää vuosia.

Ensimmäisenä kihlautumisen jälkeen kannattaa päättää päivä tai ainakin suunnilleen haluttu ajankohta. Mikäli haluamanne päivä sattuu pahimpaan sesonkiaikaan, eli kesä-elokuulle, tai jollekin muuten suositulle päivälle, saa järjestelyjen kanssa olla ajoissa. Kaksi vuotta voi kuulostaa liioittelulle, mutta sitä se ei välttämättä ole. Ne itselle tärkeimmät asiat kannattaa varata heti kun hääpäivä on tiedossa (mikäli palveluntarjoaja ottaa jo varauksia vastaan). Jos aikaa

 toiveajankohtaanne on vähemmän, ja haluatte esimerkiksi tietyn juhlapaikan, voi päivän suhteen joutua joustamaan.

Kirkosta riippuen vaihtelee se miten kauan ennen juhlia sen voi varata. Joillakin paikkakunnilla kirkko vapautuu varattavaksi aikaisintaan vuotta etukäteen, kun toisaalla kirkon voi varata jo yli kahta vuotta ennen, joten käytännöt vaihtelevat paljon. Se kannattaa tarkistaa heti kun päivä on tiedossa. Mikäli siis ylipäätään haluaa kirkkovihkimisen tai avioliiton siunauksen. Meidän varatessamme kirkkoa oli kyseiselle päivälle jäljellä enää melko myöhäisiä aikoja, ja otimme niistä aikaisimman vapaan ajan, joka oli klo 16.30. Oma toivomukseni vihkimisajalle olisi ollut klo 15, mutta kyllä sitä naimisiin pääsee tähänkin kellonaikaan. Eipä ehdi vieraat tylsistyä juhlassa, koska päivä on niin lyhyt!

Seuraavaksi on hyvä päättää budjetti. Budjetti oikeastaan sanelee sitten montako vierasta voi kutsua, minkälainen juhlapaikka budjettiin sopii, otetaanko pitopalvelu vai tehdäänkö ruuat itse, jne. Budjetin hahmotuttua kannattaakin tehdä ainakin alustava vieraslista, joka sanelee mm. juhlatilan koon.

Juhlapaikka kannattaa varata heti kirkon ja päivämäärän varmistuttua, jotta varmasti saa haluamansa juhlapaikan. Toki jos kirkkoa ei voi vielä varata, kannattaa juhlapaikka silti varata heti, ettei joku toinen ehdi ensin. Juhlapaikan valintaan vaikuttaa juhlien tyyli, budjetti sekä vieraslistan koko. Kannattaa myös selvittää pitääkö juhlapaikasta poistua tiettyyn kellonaikaan mennessä, mikäli suunnitelmissa on juhlia aamuun asti. Muita huomioon otettavia seikkoja on mm. saako juhlatilaan tuoda omat ruoka- ja juomatarjoilut, vai onko tilassa oma pitopalvelu tai anniskeluoikeudet.

Muita palveluntarjoajia, jotka kannattaa varata ajoissa, on esimerkiksi valokuvaaja. Suosituimpien kuvaajien sesonkiajat buukataan helposti ainakin vuotta etukäteen, joten jos mielessä on joku tietty kuvaaja kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä hyvissä ajoin. Meillä sattui käymään tuuri, koska kyselimme neljältä kuvaajalta heidän varauskalentereidensa tilanteita, ja heistä vain yksi oli meidän päivänämme varattu. Hyviä vaihtoehtoja oli siis vapaana, joista saimme valita sen juuri meille parhaan. Nopeasti piti silti toimia, sillä kyseinen ajankohta oli kuvaajien varaamisen kannalta vuoden vilkkainta aikaa, joten liian kauaa ei kannattanut jäädä valintaa pohtimaan.

Yksi monelle ehkä yllätyksenä tuleva asia on, että hääpukua kannattaa käydä sovittelemassa jo lähes vuosi ennen häitä. Puku saattaa toki löytyä oikean kokoisena rekistä, jolloin sen voi saman tien napata kainaloonsa, mutta jos juuri oikeaa kokoa ei liikkeessä ole, puku tilataan. Tilauksen toimituksessa voi mennä 5-7 kuukautta, ja jos joudutaan tekemään ompelijalla muokkauksia (kuten käytännössä lähes aina joudutaan) tähän tulee varata varsinkin sesonkiaikaan vähintään 2 kuukautta. Puku kannattaakin tilata jopa 9 kuukautta ennen häitä! Minä menin heti pari viikkoa kihlautumisen jälkeen sovittelemaan pukuja, ja oma pukuni on nyt tilauksessa. Sen pitäisi saapua viimeistään helmikuussa, ja kun puku on tullut, varaan ajan muokkauksille. Kerroin kokemuksestani tarkemmin täällä, ja täällä annoin vinkkini sovitukseen valmistautuvalle.

Me lähetimme lisäksi Save The Date -kortit (suom. varaa päivä) vieraille reilut 10 kuukautta ennen häitä, koska kaupungissamme järjestetään samaan aikaan suuri tapahtuma, ja hotellit alkoivat täyttyä jo nyt. Emme saaneet varattua hotellikiintiötä, jota suosittelen mikäli vieraita tulee kauempaa. Hotellikiintiössä varataan ennalta sovittu määrä huoneita, ja ovat vieraiden varattavissa tiettyyn päivään mennessä, esimerkiksi kahta kuukautta ennen häitä. Sen jälkeen huoneet vapautuvat yleisesti varattaviksi. Hotellikiintiön avulla saa varmistettua, että vieraille riittää huoneita.

Lisäksi olemme tähän mennessä varanneet kakun, kukkakaupan (tämän kanssa ei ole niin suurta kiirettä, mutta halusin varmistua että saan kukat juuri sieltä mistä haluan), häämeikin ja -kampauksen, bändin ja esiintyjät kirkkoon. Sulhaselle todennäköisesti teetetään puku, mutta sen aika on sitten alkuvuodesta. Häiden tyyli ja värimaailma on myös hahmoteltu, sen esittelin tässä postauksessa.

Yhteenvetona

Kun alat järjestämään häitä, varaa nämä mahdollisimman aikaisin:
• juhlapaikka
• kirkko
• valokuvaaja
• pitopalvelu

Noin 9-12 kk ennen kannattaa:
• varata häämeikki ja kampaus
• tilata hääpuku
• varata bändi/DJ/esiintyjät
• lähettää Save The Date -kortit, jos niille on tarvetta

Huikkaa kommenteissa, jos unohdin jotain olennaista!

Kuvan kaunis puuterisen vaaleanpunainen kalenteri on graafikko Annika Välimäen kädenjälkeä, ja taatusti kaunein ensi vuoden kalenteri. Se sopii jopa meidän häidemme väriteemaan! Kalenterissa on runsaasti tilaa kalenterimerkinnöille (itse kirjoitan sinne myös päiväkirjaa jokaisen päivän lopuksi), ja lisäksi sivussa on tilaa to do -listalle, sekä muille muistiinpanoille. Kalenterin loppupuoli on myös omistettu valtavalle määrälle muistiinpanosivuja, joten tila ei tästä lopu kesken. Täydellinen kalenteri häiden suunnitteluun <3. Kalenteri on itse hankittu, eikä tämä siis ole mainos, vaan ihastuin tähän ja ajattelin vinkata muille kalenteria vielä etsiville, että tällainenkin kaunotar on olemassa. Omani löysin Suomalaisesta kirjakaupasta.

Vinkkini hääpuvun sovitukseen

Tässä kaikille hääpukua etsiville muutama vinkki siitä miten sovitukseen kannattaa valmistautua:

1. Mieti mistä pidät

Pukuja kannattaa selailla netissä, ja miettiä valmiiksi minkä tyyppisistä puvuista pidät. Mieti minkälainen yläosan muoto, helma, laahus, koristelut, värit ja materiaalit sinua miellyttävät tai eivät miellytä. Minkälaisen siluetin haluaisit. Näin tiedät edes suunnilleen minkä tyyppistä pukua lähdet etsimään. Sovituksessa selviää sitten minkä mallinen puku vartalollesi sopii, ja näiden suuntaviivojen perusteella löydät juuri sinulle sopivan puvun.

Minulla oli aika selkeänä mielessä minkä tyylisen puvun haluaisin (unelmapukuni olisi Galia Lahavin Loretta, mutta yli kymppitonnin hintaisena jäi kauas, kauas budjetista). Unelmapukuni on puolimerenneitomallinen, laahuksellinen puku, jossa on pitsiä yläosassa, muhkea tyllihelma ja kaunis, pitsein reunustettu avonainen selkä. Osa näistä ominaisuuksista löytyykin valitsemastani puvusta, joten taustatutkimuksesta oli ilmeisesti hyötyä.

2. Päätä budjetti

Mieti minkä verran haluat/voit panostaa pukuusi, vai käytätkö rahat mieluummin johonkin muuhun. Kun tiedät budjettisi, älä edes sovita pukuja, jotka menevät sen yli, ettet turhaan ihastu tuplasti liian kalliiseen pukuun.

3. Varaa aika ja saavu ajoissa

Eri hääpukuliikkeet myyvät hieman eri tyylisiä pukuja. Toiset ovat tiukemmin erikoistuneet juuri johonkin tiettyyn tyyliin, kun toisissa valikoima on laajempi. Kun olet miettinyt valmiiksi minkälaisen puvun haluat, on helpompaa päättää minne haluaisit mennä sovittelemaan.

Itse päädyin Niinattareen liikkeen suuren valikoiman perusteella, mutta myös siksi, että olin netin perusteella löytänyt monta mieleistäni pukua juuri kyseisestä liikkeestä. Suosittelen tekemään aina ajanvarauksen, siten varmistat että pääset sovittelemaan juuri silloin kuin haluat, ja että myyjä ehtii palvella sinua. Kaikkiin liikkeisiin ei edes pääse ilman ajanvarausta. Saavu paikalle viimeistään kun aikasi alkaa, mieluiten muutamaa minuuttia aiemmin, jotta itse pukujen sovittelulle jää tarpeeksi aikaa.

4. Ei koko sukua mukaan

Minulla oli mukanani kaasona toimiva pikkusiskoni, sekä serkkuni, joka sovitti pukuja minun jälkeeni. Muuten olisin mennyt vain siskoni kanssa, mutta näinkin oli tosi kiva! Kuitenkin mitä enemmän makutuomareita on, sitä hankalampaa päätöksenteko voi olla, sillä mielipiteitä on myös yhtä monta. Koska tärkein on nimenoman sinun mielipiteesi, et tarvitse kuin yhden ihmisen tueksesi. Kaksi makutuomaria on hyvä maksimi, ja sovitustiloihin ei usein edes mahdu kovin montaa seuralaista. Niinattaressa oli tuolit kahdelle, ja isommalla porukalla olisi ollut ahdasta.

5. Meikkaa vain silmät

Näin et sotke pukuja meikkiin, mutta näytät kuitenkin skarpimmalta. Silmät on vielä helppo suojata käsillä, mutta koko kasvojen suojaaminen on vaikeaa. Niinattaressa puvut puettiin myyjän avustuksella niin, että omat kädet tulivat puvun ja kasvojen väliin, ja merenneitomalliset puettiin alakautta. Joissakin liikkeissä laitetaan pussi päähän puvun pukeminen ajaksi, jotta meikki ei pääse tarttumaan pukuun. Varmuuden vuoksi kannattaa kuitenkin pitää pakkelit minimissä, ja luottaa vaikka sitten vain rajaukseen ja ripsariin. Hieman meikkiä kannattaa kuitenkin olla, ettet näytä väsähtäneeltä, ja osaat paremmin kuvitella itsesi juhlalookissasi.

6. Laita hiuksia edes vähän

Kun hiukset ovat kiinni, niihin on helppo mallailla myös huntuja tai hiuskoristeita, jolloin saat käsityksen siitä miltä kokonaisuus voisi näyttää. Itse laitoin ihan vain letin, mutta jos jaksaa ja osaa näpertää, joku simppeli nuttura toimisi loistavasti.

7. Ei pitsialusvaatteita

Jätä pitsiset alushousut kotiin, koska pukujen hakaset jäävät hirvittävän helposti kiinni jopa pieniin reunapitseihin. Varsinkin jos puvussa on ”turvavyö”, sen hakaset jäävät helposti kiinni alushousuihin, jos niissä on vähänkään pitsiä (kuten esimerkiksi minulla, en etukäteen olisi edes tajunnut että niin pieneen pitsireunaan voisi jotain jäädä kiinni). Kannattaakin pukeutua pitsittömiin alusvaatteisiin, jotta myyjäsi ei tarvitse kaivella alushousuihisi takertuneita hakasia puvun uumenista.

8. Luota myyjään

Anna myös myyjän ehdottaa pukuja, sillä hän tietää millaisia pukuja heillä on, ja osaa ammattilaisena etsiä vartalollesi sopivimman puvun. Kuuntele myyjän neuvoja, mutta tee päätös lopulta sen mukaan mistä itse pidät. Omaa pukuani en olisi osannut valita, sillä se ei rekissä näyttänyt juuri miltään. Päällä pukuni oli kuitenkin selvästi paras kaikista sovittamistani puvuista. Onneksi myyjä toi puvun sovitettavaksi, sillä muuten en olisi vielä pukuani löytänyt. Tässäkin asiassa kannattaa siis luottaa ammattilaiseen!

9. Nauti! 

Olen itse haaveillut tulevista häistämme suunnilleen yhdeksän vuotta, joten sen vuoksi olin jopa hieman hämilläni, kun puku löytyikin jo ensimmäisellä sovituskerralla. Olin kuvitellut kiertävän muutaman liikkeen sovittelemassa ja fiilistelemässä pukuja. Sen sijaan marssin vain yhteen liikkeeseen, sovitin kahdeksaa pukua, ja tilasin niistä yhden. Toivuttuani tästä pienoisesta ”shokistani” olen ollut vain tyytyväinen siihen miten helposti oma puku löytyi! Aina kun vähääkään epäilyttää, katson ottamiamme kuvia, ja joka kerta totean tehneeni oikean valinnan. Nyt vain pitäisi malttaa odottaa, että pukuni saapuu! 

Lopuksi kuvia Love Me Do -messujen kansainvälisestä muotinäytöksestä. Tältä näyttää häämuoti 2018!

Enzoanin puvussa on kauniit pitsikoristelut, ja kimaltavat olkaimet.

Puvun juju on upea takaosa.

Tässä puvussa on upea laahus ja kaunis kirjailu yläosassa. Muistelisin että tämä on Morilee by Madeline Gardner.

Demetrioksen puvussa on herkkä pitsikoristelu ja hempeän värinen tyllihelma.

Tästä Demetrioksen puvusta ei näyttävyyttä puutu!

Puku on näyttävä ilman laahustakin.

Hääpukuostoksilla Niinattaressa

Oman hääpukuni ostin heti ensimmäisellä sovituskerralla. Olin etukäteen selaillut lukemattoman määrän hääpukuja netissä, joten tiesin suunnilleen mitä halusin. Unelmapukuni on Galia Lahavin mittatilauksena valmistettava Loretta, mutta viisinumeroisella hinnallaan se on luonnollisesti täysin budjettini ulkopuolella. Etsinnässä oli siis saman tyylinen puku murto-osalla sen hinnasta.

Ajan sovitukseen olin varannut Niinattaresta elokuiselle alkuiltapäivälle. Saavuimme siskoni ja serkkuni kanssa muutamaa minuuttia etuajassa, riisuimme kenkämme liikkeen eteisen kenkähyllylle, ja täytin lomakkeen, johon tuli nimi- ja yhteystiedot, budjetti ja toiveet mitä puvulta halusin tai missään nimessä en halunnut. Kirjoitin kohtaan ”Ei” vain ”tafti”. Tämän jälkeen saimme käsiimme valkoiset puuvillahanskat, läjän muovirenkuloita ja ohjeen merkata kaikki puvut joita halusin sovittaa. Myyjän kanssa olin sattumalta käynyt sananvaihtoa Facebookin hääryhmässä jo ennen sovitusta, joten hän ohjasi minut rekeille joista haluamani tyylisiä hääpukuja löytyi suunnilleen minulle sopivassa koossa.

Hypistelin pukuja, ja merkkasin suosikkini. Puvut näyttivät todella erilaisilta rekistä, kuin valokuvissa, eikä sellaista ”wau”-tunnetta tullut vielä yhdenkään puvun kohdalla. Valitsin kuitenkin tarkoituksella hieman eri tyylisiä pukuja, koska tiesin, että päällä ne näyttäisivät aivan erilaisilta. Etukäteen haaveilin puolimerenneitomallisesta puvusta, jossa helma levenee reilusti heti lantion jälkeen, mutta valitsin sovitettavakseni myös A-linjaisia pukuja, koska ajattelin niiden olevan vartalonmallilleni imartelevampia. Olen ylävartalostani suhteessa melko kapea alavartaloni ollessa monta kokoa suurempi. Ei siis todellakaan mikään helppo kroppa yksiosaista pukujen sovitteluun, mutta olen kuullut ammattilaisilta tämän eriparisuuden ovat huomattavan yleistä. Harvoin rekistä löytyvä puku on suoraan joka kohdasta oikean kokoinen. Vähintäänkin helmaa täytyy lähes aina lyhentää.

Puolimerenneitomallin lisäksi halusin ehdottomasti laahuksen (koska milloin sellaista pukua muulloin saisi käyttää??) ja mahdollisesti kauniin pitsireunusteisen avoimen selkäosan. Sovitinkin ensimmäisenä pukua, jossa oli nämä kaikki. Yläosan malli ei kuitenkaan edestä ollut vartalolleni sopiva, joten siirryimme seuraavaan pukuun. Tämä puku oli A-linjainen, pehmeän vaaleanpunainen olkaimeton puku, joka oli äänestetty viime vuoden kauneimmaksi. Suureksi yllätyksekseni tämän mallinen puku teki lantiostani entistä leveämmän näköisen, eikä värikään tuntunut päällä yhtä hyvältä, kuin miltä se rekissä näytti.

Kolmas puku oli tosi tiukka puolimerenneitomallinen puku, ja hämmästelin myyjälle että meinasiko hän tosiaan saada minut mahtumaan sen sisään. Myyjän avustuksella puku hivuteltiin pikkuhiljaa päälleni. Myyjä nosti helmaa, että sain otettua siitä kiinni, sillä en pystynyt edes kumartumaan puvussa, sillä se oli niin tiukka. Köpöttelin reidet yhdessä peilin eteen ja yllätyin miten hyvältä vartalonmyötäinen puku näytti päälläni! Puku oli pitsiä yläosasta, ja vaihtui helmassa tylliksi. Siinä ei ollut yhtään kimalletta, ja jotenkin se oli yksinkertaisuudessaan mielestäni tosi ajaton. Vaikka puku oli tosi selvästi liian pieni, enkä olisi ikimaailmassa pystynyt istumaan se päällä, siitä huolimatta ei tullut pahaa makkarankuoriefektiä puvun hyvien tukirakenteiden vuoksi.

Jollain selittämättömällä tavalla puku tuntui ”omalta”. Kyyneleitä ei tullut, mutta tuntui silti, että tätä on vaikea voittaa. Kysyin myyjältä olinko itse osannut valita puvun, ja hän totesi että hän sen taisi tuoda sovitettavaksi. Kannattaa siis todella luottaa myyjän osaamiseen, muuten olisi minultakin jäänyt puku löytämättä! Sovitin vielä suunnilleen viittä pukua, mutta yksikään ei tuntunut tähän kolmanteen pukuun verrattuna oikein miltään.

Lopuksi puimme kolmannen puvun päälle vielä uudelleen, nyt alushameen kanssa, ja puku sujahtikin päälle huomattavan paljon helpommin. Nyt saimme ottaa tästä puvusta kuvia. Myyjä lisäsi pukuun koristevyön, joka oli mielestäni aivan täydellinen, ja lisäksi sovitimme paria eri huntua. Ensimmäisessä oli hieman saman tyylistä pitsiä kuin puvussa, mutta se tuntui jotenkin liialliselta. Toinen huntu oli kolmemetrinen, koristelematon tyllihuntu, joka tuntui heti juuri oikealta. Hetken siinä peilailtuani totesin, että eiköhän pistetä tilaukseen! Vaikka olin haaveillut lukuisien pukujen sovittelusta, tuntui kuitenkin, että oma puku oli jo löytynyt.

Niinpä myyjä otti minusta mitat, ja valitsi valmistajan kokotaulukon perusteella parhaimman koon. Se oli kaksi kokoa suurempi kuin sovittamani puku, joten ihmettelin entistä enemmän miten saimmekaan sovituspuvun edes päälle! Arvioiduksi toimitusajaksi sain helmikuun, eli nyt sitten odotellaan. Kun puku on saapunut, varaan ajan noutosovitukseen, ja sen jälkeen varaan ajan puvun muokkauksia varten, johon on varattava kaksi kuukautta. Puvun matka tehtaalta myymälän ja korjausompelimon kautta kotiin voikin kestää jopa 9 kuukautta! Onneksi voin odotellessani selata sovituksessa ottamiamme kuvia, ja joka kerta pukuni tuntuu yhtä ihanalta.

Koska kuvia omasta puvustani en ennen häitä näytä, tässä maistiaisiksi pari ihanaa vaaleanpunertava (puhdas sattuma) pukua Love Me Do -häämessuilta muutama viikko sitten:

 

Sincerity Bridalin ihana prinsessapuku. 

  

Ihana Enzoani <3 

 

Tätä pukua saa hennon vaaleanpunaisen lisäksi myös luonnonvalkoisena.

Millaiset häät meille tulee - häiden tyyli

Kerroin edellisessä julkaisussa, että kun aloin suunnittelemaan häitämme, juhlien tyyli oli jo hyvin selvillä. Olen tässä viime vuosina päässyt juhlimaan muutaman serkkuni, sekä pikkusiskoni häät, ja näistä olen ottanut inspiraatiota ja suosikkijuttuja myös meidän juhliimme.

Värit halusin pitää selkeinä ja yksinkertainsina, höystettynä häihin sopivalla pehmeydellä. Niinpä päädyin valkoiseen, vihreään ja puuteriin ripauksella kultaisia ja ruusukultaisia yksityiskohtia. Alla olevassa Pinterest-kuvien perusteella rakennetussa kollaasissa näkyy juhlien tyyli, värit ja vähän tunnelmaakin.

Kuva 1 | Kuva 2 | Kuva 3 | Kuva 4 | Kuva 5 | Kuva 6 | Kuva 7 | Kuva 8

Vieraslista on tällä hetkellä 83 henkilöä plus hääpari, joten nippa nappa mahdumme juhlatilaamme (sinne on enimmillään katettu samaan tilaan 86), ja suurin osa heistä sukulaisia. Olisi ihanaa kutsua enemmän kavereitakin, mutta tässä kohtaa tila asettaa niin tiukat rajoitukset, että kutsumme vain ihmisiä, jotka ovat olleet ja tulevat olemaan elämässämme vuosia. Oma sukuni kattaa jo vieraista yli puolet... Lapsia emme kutsu, juurikin tilan puutteen vuoksi, jotta saamme ne itsellemme läheisimmät ihmiset paikalle. Vain oma silloin 2-vuotias tyttömme, sekä siskoni saman ikäinen kummityttömme tulevat häihin kukkaistytöiksi.

Häiden tunnelma on toivottavasti rennon tyylikäs ja lämmin. Haluamme panostaa vieraiden viihtyviiteen, joten ruoka, juoma ja bändi ovat tärkeitä. Onneksi bändi todettiin hyväksi jo siskoni häissä, joten sen suhteen ei tarvitse arvuutella. He pistivät nimittäin sellaiset bileet pystyyn, että hurjimmat poistuivat juhlapaikalta seuraavana aamuna 7.30! Ihan tällaiseen meidän häissä ei ole mahdollisuutta, sillä juhlapaikalta on poistuttava klo 2, mutta toivottavasti suuri osa jaksaa juhlia edes sinne asti. Itse yövymme todennäköisesti kartanon yläkerrassa, joten saamme juhlia vieraittemme kanssa loppuun saakka. Myös varaamaamme catering-firmaa on kehuttu joka paikassa, joten odotukset sen suhteen ovat korkealla. Alkoholijuomat haemme näillä näkymin Latviasta, ja perus viinien ja tölkkijuomien lisäksi meillä on suunnitteilla drinkkibaari.

Näillä eväillä toivon juhlistamme tulevan mahdollisimman viihtyisät. Loppujen lopuksi tärkeintä on, että sekä me että vieraat viihdymme!

Täältä pääset kurkistamaan My wedding -Pinterest-kansiooni. Kurkkaa nyös Wedding ideas -kansio, jossa on hääinspiraatiota laajemminkin!

Hääsuunnittelut käynnissä

Hei taas pitkästä aikaa!

Paljon on tapahtunut sitten viime postauksen. Pieni tyttömme juhli elokuussa 1-vuotissynttäreitään, ja juuri ennen syntymäpäiviä A päätti yllättää vuosipäivän illallisella kosimalla! Yhteistä taivalta on nyt takana jo 11 vuotta, ja olemme siinä ajassa ehtineet kokea yhdessä kaikenlaista. Vauvan saaminen ja kulunut vauvavuosi hioi meistä entistä paremman tiimin, ja nyt olemme molemmat valmiita astelemaan avioon. Päätimme siltä istumalta hääpäivän, vuoden päästä lauantaina.

Olen haaveillut ja "hieman" suunnitellutkin unelmahäitäni jo lähes vuosikymmenen, joten haluamani tyyli oli jo aika vahvasti muotoutunut. Koska haluamamme päivä on keskellä pahinta hääsesonkia, ja aikaa häihin vain vuosi (mikä on varsin vähän, koska osa juhlapaikoista varataan jopa 2 vuotta etukäteen!) ryhdyin heti tuumasta toimeen. Sivuhuomautksena tässä kohtaa sen verran, että A antoi käytäänössä vapaat kädet, koska tietää miten paljon rakastan häiden suunnittelua, eikä yksityiskohdilla ole hänelle juurikaan väliä. Silti hyväksytän hänellä kaiken ennen lopullista päätöksentekoa, jotta molemmat saavat vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin.

Heti kihlautumista seuraavana päivänä varasin ajan vihkimiseen Kuopion Tuomiokirkosta. Saimme melko myöhäisen vihkimisajan, klo 16.30, mutta soittelen vielä alkuvuodesta uudestaan josko joku parempi aika olisi vapautunut. Siihen asti mennään tällä. Seuraavaksi aloimme kartoittaa juhlapaikkoja. Kriteereinä oli kaunis, viihtyisä tila, eli ei mitään puolapuita, tai koriskenttäraitoja lattiassa, tilaa vähintään 100 vieralle tai mielellään jopa 150:lle (listalla oli tässä kohtaa n. 140 nimeä), yhtenäinen juhlasali, johon kaikki vieraat mahtuvat yhtä aikaa, ja paikka johon saa tuoda omat juomat ja cateringin. Selasin nettiä kuumeisesti monta päivää ja kartoitin kaikki paikat, jotka täyttivät edes osan kriteereistämme. Lähes kaikki varattuja. Tietysti. Haluamallemme päivälle löytyi ainoastaan yksi vapaana oleva juhlatila, johon mahtuu samaan tilaan maksimissaan 80 (ja silloin on jo ahdasta), ja viereiseen huoneeseen n. 20. Muut vaihtoehdot olivat tila, johon mahtuu jopa 200, mutta josta pitää ottaa catering ja juomat (viinipullo 36-40 euroa, jaiks!) tai vasta syyskuun puolivälissä vapaana oleva valtava tila johon mahtuu sinnekin n. 200 vierasta, mutta jonka Se juttu, eli upea miljöö, ei välttämättä pääsisi ihan oikeuksiinsa enää syyskuussa. Noin parin viikon harkinnan jälkeen päädyimme varaamaan sen pienen, mutta muuten kriteerit täyttävän juhlatilan, eli Rauhalahden kartanon, joka oli vapaana juuri haluamanamme päivänä. Se tarkoittaa valitettavasti vieraslistan tiukkaa karsimista, mutta samalla auttaa myös budjettia (jota en täällä aio paljastaa) olemaan karkaamatta täysin käsistä. Alla puhelimella räpsäisty kuva kartanon juhlasalista.

Juhlatila.

Seuraavaksi piti varata valokuvaaja. Tämä oli ehkä toistaiseksi vaikein päätös tähän mennessä, sillä hyviä oli niin monta, ja kuvat ovat varsinkin minulle yksi päivän tärkeimmistä asioista. Eihän häiden jälkeen jää juuri muuta konkreettista, kuin mies, sormus ja kuvat, eli niistä ei tingitä! Tässäkin kohtaa huomasi, että olimme järjestelyiden kanssa aika viime tipassa, sillä osa valokuvaajista oli jo varattu. Onneksi löysimme ihanan valokuvaajan, ja vieläpä Kuopiosta! Helpottaa kovasti, kun kuvaaja tuntee lokaatiot, ja voi jopa auttaa päivän aikataulujen suunnittelussa, ja lisäksi suositella alueelta hyviä palveluntarjoajia. ADLV Henriikka H. pomppasi vastaan ihan Google-haun perusteella, ja molemmat pidimme hänen tyylistään, ja kuvien valoisuudesta. Niinpä lopulta valinta olikin helppo, ja varasimme Henriikalta 12 tunnin dokumentaarisen kuvauksen.

Alle kaksi viikkoa kihlauksesta kävin tilaamassa hääpukunikin! Varasin ajan Niinattareen, ja kolmas sovittamani puku tuntui omalta. Sovitin ainakin 8:aa pukua, mutta mikään muu ei päässyt edes lähelle, joten laitettiin puku tilaukseen. Ostin samalla myös pukuun sopivan koristevyön sekä hunnun. Palvelu oli aivan ihanaa, voin lämpimästi suositella kyseistä liikettä! Kävimme siskoni ja serkkuni kanssa keskellä viikkoa iltapäivällä, jolloin saimme olla mukavan rauhassa ja myyjämme oli tosi ihana! Puvusta näätte kuvia vasta häiden jälkeen, mutta asusteita saatan vilauttaa täällä jo aikaisemmin.

Muita varattuja /sovittuja asioita on bändi, videokuvaaja, kukkakauppa, kaaso ja morsiusneidot, bestmanit, kirkon esiintyjät ja sisääntulobiisi sekä ulosmarssi, catering-firma, jonka kanssa pidimme jo palaverin menusta, ja vihkisormuksenikin on jo tilattu. Myös häiden tyyli on hahmoittunut tässä parin kuukauden aikana, joten aika lailla isot linjat on jo valmiit. Näistä lisää tulevaisuudessa.

285 päivää häihin <3

Vauva-arjen kuulumisia

Heippa pitkästä aikaa! Toivottavasti ette ole kokonaan unohneet minua, vaikka taukoa bloggaamisessani onkin kertynyt aivan laittoman paljon. 

Täällä elellään vauva-arkea ihanan 8,5 kk:n ikäisen pienen tytön kanssa. siinä missä ensimmäiset n. 4 kuukautta tuntuivat lähes naurettavan kevyiltä, viimeiset 4-5 kuukautta olen kärsinyt yöheräilyistä johtuvasta väsymyksestä. Siihen kun lisätään lähes joka viikonloppu reissua johonkin suuntaan, on sanomattakin selvää, että kaikki energia menee vain pakolliseen ja levätään aina kun voi. Blogi on siis jäänyt totaalisesti taka-alalle, ja mitä pidemmäksi tauko kasvaa, sitä korkeampi on kynnys taas kirjoittaa jotan. Niinpä päätin laskea riman suunnilleen nilkkojeni korkeudelle, jotta sen ylittämiseen tarvitaan vain pieni askel suuremman harppauksen sijaan, ja siitä syystä päätin antaa itselleni luvan julkaista puhelinkuvia. Haluaisin panostaa laatuun, mutta koska energia ei siihen riitä, heikompikin laatu saa riittää. Josko tämän ansiosta postaisin jatkossa useammin.

Meidän pikkuneiti A syntyi siis elokuun puolivälissä. Hänellä oli jo syntyessään ihana tumma tukka ja pitkät räpsyripset. Kotiutuessamme sairaalasta jännitin erityisesti koiriemme reaktioita - olisivatko ne kovin mustasukkaisia vauvasta? Onneksi kaikki meni hyvin ja nuorempi koiramme ei oikeastaan ollut edes kiinnostunut vauvasta, se oli vain iloinen kun tulin taas kotiin! Vanhempi koiramme puolestaan oli kovin huolehtivainen ja seurasi vauvaa koko ajan, kuin valvoen että osaamme varmasti hoitaa vauvaa. 

Synnärillä. / Kotona koirien ihmeteltävänä./ Mahtavat hiukset! / Vauvantuoksuista arkea kotona.

Lokakuussa pidimme vauvan ristiäiset, ja vieraita tuli muistaakseni 37! Koska juhlimme kotonamme, oli tunnelma hyvin tiivis, mutta sitäkin lämpimämpi. Olen edelleen hirveän onnellinen, että niin moni (oikeastaan lähes kaikki kutsun saaneet) halusivat tulla juhlimaan kanssamme! 

Äitini tekemä kastemekko, jossa minutkin kastettiin aikanaan. / Yhdeet (monista) vauvalle tekemistäni villasukista. / Kastepöytä./ Niin täydelliset pienet sormet <3.

Olemme tosiaan reissanneet vauvan kanssa paljon, ensimmäisen sukuloimisreissun teimme vauvan ollessa vasta 10 päivän ikäinen, kun ajoimme vanhemmilleni viikonlopuksi. Sen jälkeen kävimme vauvan kanssa mm. Habitare-messuilla ja palasin taitoluistelutuomaroinnin pariin vauvan ollessa n. 2 kuukauden ikäinen. Silloin yövyimme vauvan kanssa ensimmäistä kertaa hotellissa. Kaiken tämän takaa voi varmasti lukea, että pikkuneiti A on ollut varmaankin maailman helpoin vauva, jonka on voinut ottaa mukaan käytännössä minne vaan. Sitä hän on edelleen, toki vähentynyt päiväunitarve sekä lisääntynyt liikkumiskyky tuovat hieman lisähaastetta.

Ekaa kertaa bussissa. / Äidin kanssa junassa. / Julki-imetystä junassa (hui kamala!). / Ensimmäistä kertaa hotellissa.

Viime vuoden lopussa hurahdin täysin ihaniin suomalaisiin lastenvaatteisiin, kuten Gugguu, Vimma ja Papu. Gugguun kevätmalliston bright rose -värin myötä alkoi myös pinkki kauteni, vaikka aiemmin kovasti ajattelin, että puen lapseni pinkkiin vasta kun se itse pyytää. Toisin kävi, ja Facebookin lastenvaatekirppisten kautta olen haalinut itselleni erityisesti pinkkejä ihanuuksia...

Tyylikäs pikkuneiti lähdössä kaupungille. / Äiti hurahti suomalaisiin lastenvaatteisiin (ja pinkkiin!). / Ekaa kertaa istumassa ostoskärryissä. / Meille kotiutui myös Henna Valkaman ihana headwrappi. / Kotipihan leikkipuistossa ensikosteus hiekkaan. 

Siinä siis pikakertaus meidän yhteiselostamme vauvan kanssa, katsotaan josko kirjoittelisin tästä ajasta tulevaisuudessa yksityiskohtaisemmin. Nyt ollaan kuitenkin jo siinä vaiheessa, että tyttö istuu ilman tukea, ryömii hirveällä vauhdilla, syö itse (aloitimme kiinteät sormiruokailemalla 5,5 kuukauden iässä), jokeltelee, kiipeilee äidin päällä/sohvan selkänojaa vasten (varmistan takana koko ajan, totta kai), harjoittelee konttausasentoa, hihkuu, kikattaa, kiljuu, puhisee... Kaiken kaikkiaan vauva-arki on ollut ihan mahtavaa, ja muuttuu koko ajan mahtavammaksi kun tytöstä tulee entistä vuorovaikutuksellisempi.

Näiden kuvien myötä ihanaa kevään alkua!

Noora